Tekokuiden tunnistamisesta

Pohjoismaiden suurimmassa tähtitiedelehdessä eli Tähdet ja avaruudessa esiteltiin pari vuotta sitten Heavensat-tietokoneohjelmaa, joka tarjoaa kertakaikkisen hyödyllisiä työkaluja satelliiteista ja tekokuista kiinnostuneen tähtiharrastajan käyttöön. Itse en tosin sellainen ole, paitsi vähäisessä määrin. Kvadrantidien meteoreja valokuvista etsiessäni löysin sen verran runsaasti satelliittien tekemiä viiruja, että päätin kerrankin ottaa härkää sarvista ja selvittää mitä tekokuita kuvissani näkyy. Kuvat oli siis otettu aamulla 4. tammikuuta Readingin kaupungin liepeillä.

Niinpä asensin em. Heavensat-ohjelman kotitietokoneelle. Saman tien jouduin tekemisiin Amerikan Yhdysvaltain viranomaisten kanssa, sillä ohjelma vaatii toimiakseen tiedon Maata kiertävien satelliittien kulloisistakin rataparametreista. Näiden tietojen saamiseksi rekisteröidyin space-track-sivustolle, ja sain käyttäjätunnuksen rataparametritietojen lataamiseksi parin päivän viiveellä.

Yhdestä kuvasta löytyi kaksikin satelliittia, jotka molemmat näkyivät Ison Karhun tähdistön alueella lähellä taivaanlakea. Näistä toisen kirkkaus heilahteli muutaman sekunnin jaksolla, kun taas toisen kirkkaus näyttäisi pysyvän melko vakaana. EXIF-tietojen mukaan tämä kuva on otettu 5:40.

Kaksi tekokuuta Otavan ympärillä.

Jokunen hetki meni tietokoneen ääressä, ennen kuin pääsin edes jossain määrin jyvälle Heavensatin toiminnasta. Aluksi yritin selvittää kuvassa näkyvien satelliittien nimet suodattamalla tietokannassa mukana olevia satelliitteja havaintohetken ja korkeuskulman avulla, mutta tämä lähestymistapa osoittautui melko nopeasti toivottomaksi. Satelliitteja ja muuta romurautaa on kiertoradalla niin paljon, että jo muutaman minuutin aikavälillä taivaanlakea hipovien satelliitien lukumäärä on useita kymmeniä.

Vaan sitten hoksasin klikata ohjelman tähtikarttanäkymän päälle, minkä jälkeen tekokuut tulivat tunnistetuksi melkein itsestään. Erityisen käteväksi osoittautui aikaliukuja-toiminto, jonka avulla tekokuun piirtämää viirua valokuvassa pystyi suoraan vertaamaan kunkin tekokuun simuloituun liikerataan tähtitaivaalla. Saamieni tietojen perusteella olen melko varma, että kuvassa näkyvistä satelliiteista vilkkuvampi on Yhdysvaltain puolustusvoimien meteorologinen satelliitti DMSP 5D-2 F8, ja se toinen on aikanaan tähtitaivaan infrapunasäteilyä mitannut IRAS (Infrared Astronomical Satellite). Molemmat satelliitit lähetettiin kiertoradalle jo 1980-luvulla, ja ne ovat jo kauan olleet museotavaraa.

Kuvassa näkyvät satelliitit kiertävät planeettaamme 800-900 kilometrin korkeudessa, ja yksi kierros vie aikaa reilut sata minuuttia. Eräässä myöhemmin ottamassani kuvassa näkyy jonkin verran matalampaa (alle 600 km) rataa kiertävä satelliitti CZ-2C R/B, joka ymmärtääkseni on kiinalaista alkuperää.