Viimeinen

M110: Elliptinen galaksi, Andromeda.

Maaliskuun lopusta asti Messier-projektini on ollut viimeistä silausta ja kohdetta vaille valmis - mutta se viimeinen kohde on ollut hieman haastavasti Auringon suunnalla ja siksi vaikeasti tavoitettavissa. Kesäkuussa aikani Englannissa alkoi käydä vähiin ja päätin hoitaa homman kotiin kuun puolivälissä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sään ollessa kohtuullinen. Vielä illan pimetessä Andromeda ja M110 olivat naapuritalojen takana ja muutenkin matalalla taivaalla. Laitoin kuitenkin putken ja kameran valmiiksi hyvissä ajoin, ja pian puolenyön jälkeen löysin kohteen helposti koilliselta taivaalta n. 15 asteen korkeudelta. M110 lukeutuu kuuluisan Andromedan galaksin (M31) seuralaisiin, ja isäntägalaksihan (kuvan alareunassa) tässä päähuomion vie. M110 on siis kuvan keskellä nähtävä himmeämpi ututäplä.

Tämän myötä saavutin tavoitteeni kuvata kaikki Messierin luettelon kohteet numerojärjestyksessä. Aloitin projektin helmikuun neljäntenä 2018, ja lopetin kesäkuun 15. päivänä 2020, eli kokonaisuudessaan homma otti aikaa kaksi vuotta, neljä kuukautta, ja 12 päivää.

M107-M109

M107: Pallomainen tähtijoukko, Käärmeenkantaja.

Liikkumisrajoitukset olivat maaliskuun lopussa täysillä päällä ja olin huolissani pääsenkö kuvaamaan melko eteläistä Käärmeenkantajan tähdistöön kuuluvaa tähtijoukkoa M107. Tilapäisen vuokra-asuntomme takapiha antaa itään ja pihaa varjostaa etelän puolelta punatiilinen autotallirakennus. Tiedossa oli ettei kotipihan alueelta olisi suotavaa poistua. Kaikeksi onneksi huoleni osoittautui turhaksi, sillä autotallin takaseinän ja takapihaa reunustavan lauta-aidan väliin jää muutaman metrin levyinen kaistale, jolta on riittävän avara näkymä etelähorisonttiin. Eräänä aamuyönä sitten heräsin varta vasten kuvaamaan tätä kohdetta ennalta katsottuun parin tunnin aikaikkunaan tähdäten - ja onnistuin. Valosaaste oli taas kiusana jopa niinkin pahasti, että melko suoraan kohteen suunnalla oli yksittäinen katuvalo ehkä n. 50 metrin päässä kaukoputkestani. Pystyin kuitenkin sijoittamaan putkeni siten että suoraa keinovaloa kameraan ei päässyt. Itse kohde erottuu kuvassa ihan kelvollisesti, ainakin omasta mielestäni.

Vauhtiin päästyäni kuvasin samana yönä vielä Otavan suunnalta galaksit M108 ja M109. Nämä nousevat kevättalven öinä korkealle zeniitin tuntumaan ja eivät sen vuoksi ole aivan niitä helpoimpia kuvattavia. M108:n kanssa samasta kuvasta pystymme erottamaan jo aiemmin tapaamamme Pöllösumun (M97; kuvan alareunassa vasemmalla).

M108: Sauvaspiraaligalaksi, Iso Karhu.

Näiden kohdalla, mutta aivan erityisesti galaksin M109 osalta, olen oikeastaan jopa hieman pettynyt saamiini kuviin. Ehkä odotukseni vain olivat liian korkealla, ovathan nämä Messierin katalookin himmeämmästä päästä molemmat. Jälkimmäisen galaksin kuvaaminen tosin jäi hieman kesken aamusarastuksen yllättäessä kuvaajan. Ehkä tästä olisi enemmällä valottelemisella saanut paremman kuvan.

M109: Sauvaspiraaligalaksi, Iso Karhu.

M105-M106

 M105: Elliptinen galaksi, Leijona.

Pari galaksia maaliskuun loppupuolelta, kun liikkumisrajoitukset jo olivat voimassa. Niinpä kuvasin väliaikaisen vuokrakotini takapihalta. Tästä paikasta on kohtuullinen näkyvyys itäiselle taivaalle, mutta valosaastetta on paljon. Mutta näillä mennään. M105 on Leijonan tähdistössä sijaitseva elliptinen kohde joka sijaitsee kivenheiton päässä aiemmin kuvaamastani galaksiparista (M95, M96) koilliseen. Seuralaisgalaksit jotka kuvaan mukaan tulivat ovat NGC 3384 (ylempi) ja NGC 3389 (alempi). Pääkohde on siis kuvan keskiosan kolmesta sumumaisesta läiskästä oikeanpuoleisin.

M106: Kierteisgalaksi, Ajokoirat.

Illan toinen galaksi on M106. Näistä kahdesta tämä on selvästi näyttävämpi ja löytyy Ajokoirien tähdistön puolelta, vaikkakin kohteen näkökenttään saaminen lienee helpointa Ison Karhun Khii UMa -tähdestä liikkeelle lähtien. Tämänkin kohteen ympäristössä on Uranometrian mukaan useampia himmeämpiä galakseja, ja ainakin pääkohteesta oikealle alaviistoon mentäessä näemme galaksin NGC 4217 jopa melko helposti. Kaunista!