Tiede ja tähtitaivas

Ulkosuomalaisen amatööritähtiharrastajan suorittamien taivaanalaisten projektien raportointikanava

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Viimeinen

M110: Elliptinen galaksi, Andromeda.

Maaliskuun lopusta asti Messier-projektini on ollut viimeistä silausta ja kohdetta vaille valmis - mutta se viimeinen kohde on ollut hieman haastavasti Auringon suunnalla ja siksi vaikeasti tavoitettavissa. Kesäkuussa aikani Englannissa alkoi käydä vähiin ja päätin hoitaa homman kotiin kuun puolivälissä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sään ollessa kohtuullinen. Vielä illan pimetessä Andromeda ja M110 olivat naapuritalojen takana ja muutenkin matalalla taivaalla. Laitoin kuitenkin putken ja kameran valmiiksi hyvissä ajoin, ja pian puolenyön jälkeen löysin kohteen helposti koilliselta taivaalta n. 15 asteen korkeudelta. M110 lukeutuu kuuluisan Andromedan galaksin (M31) seuralaisiin, ja isäntägalaksihan (kuvan alareunassa) tässä päähuomion vie. M110 on siis kuvan keskellä nähtävä himmeämpi ututäplä.

Tämän myötä saavutin tavoitteeni kuvata kaikki Messierin luettelon kohteet numerojärjestyksessä. Aloitin projektin helmikuun neljäntenä 2018, ja lopetin kesäkuun 15. päivänä 2020, eli kokonaisuudessaan homma otti aikaa kaksi vuotta, neljä kuukautta, ja 12 päivää.


sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

M107-M109

M107: Pallomainen tähtijoukko, Käärmeenkantaja.

Liikkumisrajoitukset olivat maaliskuun lopussa täysillä päällä ja olin huolissani pääsenkö kuvaamaan melko eteläistä Käärmeenkantajan tähdistöön kuuluvaa tähtijoukkoa M107. Tilapäisen vuokra-asuntomme takapiha antaa itään ja pihaa varjostaa etelän puolelta punatiilinen autotallirakennus. Tiedossa oli ettei kotipihan alueelta olisi suotavaa poistua. Kaikeksi onneksi huoleni osoittautui turhaksi, sillä autotallin takaseinän ja takapihaa reunustavan lauta-aidan väliin jää muutaman metrin levyinen kaistale, jolta on riittävän avara näkymä etelähorisonttiin. Eräänä aamuyönä sitten heräsin varta vasten kuvaamaan tätä kohdetta ennalta katsottuun parin tunnin aikaikkunaan tähdäten - ja onnistuin. Valosaaste oli taas kiusana jopa niinkin pahasti, että melko suoraan kohteen suunnalla oli yksittäinen katuvalo ehkä n. 50 metrin päässä kaukoputkestani. Pystyin kuitenkin sijoittamaan putkeni siten että suoraa keinovaloa kameraan ei päässyt. Itse kohde erottuu kuvassa ihan kelvollisesti, ainakin omasta mielestäni.

Vauhtiin päästyäni kuvasin samana yönä vielä Otavan suunnalta galaksit M108 ja M109. Nämä nousevat kevättalven öinä korkealle zeniitin tuntumaan ja eivät sen vuoksi ole aivan niitä helpoimpia kuvattavia. M108:n kanssa samasta kuvasta pystymme erottamaan jo aiemmin tapaamamme Pöllösumun (M97; kuvan alareunassa vasemmalla).


M108: Sauvaspiraaligalaksi, Iso Karhu.

Näiden kohdalla, mutta aivan erityisesti galaksin M109 osalta, olen oikeastaan jopa hieman pettynyt saamiini kuviin. Ehkä odotukseni vain olivat liian korkealla, ovathan nämä Messierin katalookin himmeämmästä päästä molemmat. Jälkimmäisen galaksin kuvaaminen tosin jäi hieman kesken aamusarastuksen yllättäessä kuvaajan. Ehkä tästä olisi enemmällä valottelemisella saanut paremman kuvan.


M109: Sauvaspiraaligalaksi, Iso Karhu.



sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

M105-M106

 M105: Elliptinen galaksi, Leijona.

Pari galaksia maaliskuun loppupuolelta, kun liikkumisrajoitukset jo olivat voimassa. Niinpä kuvasin väliaikaisen vuokrakotini takapihalta. Tästä paikasta on kohtuullinen näkyvyys itäiselle taivaalle, mutta valosaastetta on paljon. Mutta näillä mennään. M105 on Leijonan tähdistössä sijaitseva elliptinen kohde joka sijaitsee kivenheiton päässä aiemmin kuvaamastani galaksiparista (M95, M96) koilliseen. Seuralaisgalaksit jotka kuvaan mukaan tulivat ovat NGC 3384 (ylempi) ja NGC 3389 (alempi). Pääkohde on siis kuvan keskiosan kolmesta sumumaisesta läiskästä oikeanpuoleisin.


M106: Kierteisgalaksi, Ajokoirat.

Illan toinen galaksi on M106. Näistä kahdesta tämä on selvästi näyttävämpi ja löytyy Ajokoirien tähdistön puolelta, vaikkakin kohteen näkökenttään saaminen lienee helpointa Ison Karhun Khii UMa -tähdestä liikkeelle lähtien. Tämänkin kohteen ympäristössä on Uranometrian mukaan useampia himmeämpiä galakseja, ja ainakin pääkohteesta oikealle alaviistoon mentäessä näemme galaksin NGC 4217 jopa melko helposti. Kaunista!

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

M101-M104

M101: kierteisgalaksi, Iso Karhu.

Koronaviruspandemiaan liittyvät liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset astuivat täällä voimaan maaliskuussa kevättasauspäivän jälkeisenä maanantaina. Onnekseni tätä edeltävänä viikonloppuna säät olivat kelvollisia eikä edes Kuusta ollut sanottavammin haittaa sunnuntai-iltaista kuvausretkeä ajatellen. Messier-projektini oli tuolloin jo kääntymässä maalisuoralle, ja tuona iltana ahkeroin viimeisestä kymmenestä kohteesta neljä. Havaintopaikkana toimi Wellesley Water Meadow.

M101 ja M102 ovat taivaalla melko lähellä toisiaan ja löydettävissä pienellä tähtihyppelyllä esimerkiksi Otavan Mizar/Alcor -tähtiparista lähtien. Jälkimmäisestä kohteesta on tainnut olla jonkin verran epäselvyyttä sen suhteen mitä galaksia Messier tarkalleen ottaen on tarkoittanut listaa laatiessaan, ja onpa epäilty sellaistakin että galaksi M101 olisi listalla virheellisesti kahteen kertaan. Tämänhetkisen Wikipedian luettelossa nimeke M102 on annettu galaksille NGC 5866, joten tämän ikuistin.


M102: Linssimäinen galaksi, Lohikäärme.

Kahden galaksin jälkeen vuorossa oli tähtijoukko M103 hieman hankalasti matalalla pohjoisen suunnan taivaalla. Tuossa suunnassa taustataivasta vaalensi Readingin kaupungin keskustan valosaaste - kohde itsessään oli melko helppo löytää ja taitaapa olla niitä visuaalisesti näyttävämpiä pienen kaukoputken käyttäjälle.


M103: Avonainen tahtijoukko, Kassiopeia.

Messierin alkuperäinen listaus itse asiassa päättyy numeroon 103, mutta jälkipolvet ovat katsoneet asiakseen lisätä luetteloon muutamia sellaisia kohteita, joista Messier on säilyneiden muistiinpanojen ja kirjeenvaihdon perusteella ollut tietoinen. Yksi tällainen kohde on Neitsyen tähdistön eteläreunalla sijaitseva M104, joka myös Sombrero-galaksin nimellä tunnetaan. Galaksia halkova tumma pölyjuova (Equatorial Dust Lane) jopa jotenkuten erottuu ottamassani kuvassa.


M104: Kierteisgalaksi, Neitsyt.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Bereniken hiukset

 M98 (oikealla) ja M99: kierteisgalaksit, Bereniken hiukset. 

Messierin kohteet 98-100 ovat kaikki kierteisgalakseja Bereniken hiusten tähdistön eteläreunalla. Nämä kuvasin iltataivaalta maaliskuun puolivälissä. Kuu oli tuolloin vähenevä puolikas eikä haitannut kuvaamista.

Sittemmin sain tietää että M100-galaksissa on alkuvuodesta havaittu peräti supernova (Supernova 2020oi). Tästä ei valitettavasti omassa otoksessani näy mitään viitteitä - taisin myöhästyä muutamalla viikolla parhaasta vaiheesta, ja olisikohan tuo koskaan ollutkaan riittävän kirkas minun kalustollani kuvattavaksi? Pääkohteen ympäriltä kuitenkin erottuu taas muutamia himmeämpiä galakseja. Näistä selvimmät tapaukset ovat NGC 4312 (pääkohteesta alaspäin) ja NGC 4396 (kuvan vasemmassa reunassa).

M100: kierteisgalaksi, Bereniken hiukset.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Leijona, karhu ja pöllö


M95 (oikealla) ja M96: sauvaspiraali- ja spiraaligalaksi, Leijona.


Helmikuun lopulla, karkauspäivän kynnyksellä, iltaista tähtikuvausta silloisen kotipihan suojista. M95 ja M96 Leijonan tähdistöstä samaan potrettiin, ja M97 kahdentuhannen valovuoden päästä kotoa omaansa. Viimeksimainittu tunnetaan kansan suussa nimellä Pöllösumu (Owl Nebula).



M97: planetaarinen sumu, Iso Karhu.


lauantai 14. maaliskuuta 2020

Hyvät ja huonot havaintopaikat




Havaintopaikkamatriisi kohteiden 1-97 kuvauspaikoista Charles Messier 110 -haasteen aikana. Taustavärien koodiavain on piilotettuna leipätekstiin.


Tähän mennessä olen harrastanut Messierin luettelon kohteiden valokuvaamista kuudella suorituspaikalla, jotka kaikki sijaitsevat viiden kilometrin säteellä talosta jota kodiksi kutsuin maaliskuun neljänteen asti. Yllä nähtävä taulukko värikoodeineen kertoo missä minkäkin kohteen kuvasin - kohteita 98-110 en toki vielä ole kuvannut. Kussakin paikassa on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa sen suhteen miten ne soveltuvat tähtivalokuvaukseen. Näitä pohdin seuraavaksi:

Punainen tausta: kohteet jotka kuvasin kotipihastani Spencers Woodissa asuessani. Näitä lienee lukumääräisesti eniten. Putken siirtäminen vakituisesta säilytyspaikastaan (alakerran olohuoneen nurkasta) kotipihalle oli niin sanotusti viiden minuutin homma, ja sama tietenkin päti toisinkin päin kuvausten päättyessä. Toinen merkittävä etu oli se, että seurantamoottori sai sähkövirtaa pistorasiasta. Kolmas, ehkä kaikista tärkein, avu oli siinä että kunhan putken, moottorin ja kameran oli saanut viriteltyä oikeaan asentoon ja sarjakuvauksen käyntiin, saattoi kuvaaja siirtyä sisätiloihin lämmittelemään ja voimia keräämään. Miinuspuolina on ensinnäkin kohtalainen valosaaste ja toisekseen varsin rajoitettu näkymä oikeastaan kaikkiin ilmansuuntiin mutta erityisesti koilliseen ja itään.

Vaalean beige tausta: tielevike Riseleyn kahlaamolle vievän School Roadin varressa (n. 100 metrin päässä Part Lanen risteyksestä). Tämän paikan vahvuutena on erityisen hyvä näkyvyys matalalle eteläiseen horisonttiin, ja valosaastekaan ei ole paha ongelma muuten kuin läntisen taivaan suunnalla. Kaiken kaikkiaan horisontti on täällä hyvin avara miltei joka suuntaan, ehkä kuitenkin itää lukuunottamatta. Huomattavana heikkoutena mainitaan satunnaisesti ohikiitävä autoliikenne kirkkaine ajovaloineen, ja toisinaan täällä on tavattu myös uteliaita jalankulkijoita (sekä yksi utelias mäyrä). Projektin alkupuolella täällä tuli käytyä usein, koska luettelon alkupuolella on paljon eteläisen horisontin kohteita, ja tuohon aikaan en tiennyt paremmasta.

Vaalean vihreä tausta: piennar Yew Tree Lanen varressa Spencers Woodissa. Täältä on kohtuullinen näkyvyys eteläiseen horisonttiin (muihin suuntiin ei kuitenkaan kovin hyvä), ja paikalle on kävelymatka silloisesta kotitalosta. Loppukesästä 2018 minulla ei ollut autoa käytössäni, mutta kun lastasin putken ja kameran lastenrattaiden kyytiin, pääsin pelipaikalle kymmenessä minuutissa. Autoliikennettä ei tällä alueella tuntunut olevan oikein nimeksikään, eikä henkilöliikennekään erityisemmin häirinnyt. Jokunen koiranulkoiluttaja siinä taisi tietä pitkin ohi mennä sen enempiä kyselemättä ja juttelematta (hyvä niin).

Kirkkaanvihreä tausta: pellonreuna Broad Wayn päästä lähtevän kinttupolun varressa Beech Hillin kylän eteläreunalla. Varsin pimeä ja hiljainen, mutta ikävä kyllä hieman hankalan matkan päässä sijaitseva havaintopaikka. Pysäköinnin suhteen epäröit mihin kehtaat auton jättää, mutta mihin tahansa sen jätätkin, joka tapauksessa joudut kävelemään useita satoja metrejä karhunvadelmapensaiden reunustamaa metsäpolkua pitkin. Itse kohteessa puut rajoittavat näkymää siinä määrin että ainakaan niiden kaikkein eteläisempien kohteiden vuoksi tänne ei kannata vaivautua.

Keltainen tausta: Riseleyn kylän virkistysalue skeittiramppeineen ja koripallokenttineen. Helposti saavutettava ja enimmäkseen rauhallinen paikka jossa ohikiitävästä liikenteestä ei ole juurikaan häiriötä. Eteläinen horisontti on kelvollinen: ei täydellinen, mutta riittävä viiden asteen korkeuskulmaan nousseiden etelän pallojen (M54, M55, M62, M69, M70) kuvaamiseksi. Ongelmapuolella tässä paikassa on suora valosaaste. Paikallisen tenniskerhon lyhty oli yleensä kirkkaana ja jonkun kerran taisivat itse tenniskentätkin olla valaistuina.

Sininen tausta: Wellesley Water Meadow Riseleyn kylästä etelään. Pimeä ja hiljainen paikka, jossa hyvä pysäköintialue. Ilman muuta paras kokeilemistani paikoista, harmi vain etten aiemmin kuin tämän vuoden tammikuussa tätä löytänyt! Huonona puolena on metsä joka rajoittaa näkymää pahasti lounaan ja lännen puolella. Erityisesti idän ja kaakon suuntaan näkyvyys on hyvä ja etelänkin suuntaan kohtuullinen. On erittäin todennäköistä että kuvaan projektissa jäljellä olevat kohteet pääosin täältä.



M94: Kierteisgalaksi, Ajokoirat.

Postauksen päätteeksi pientä päivitystä. Ajokoirien tähdistössä, alle kolme astetta alfa-tähdestä pohjoiseen, sijaitsevan M94-galaksin kuvasin kotipihasta helmikuun 25. päivän aamuna. Tälläkin kertaa kuvaus jäi kesken sadekuuron yllättäessä. Pinossa on sisällä 25 ruutua ja kokonaisvalotusaika on 12 minuuttia ja 30 sekuntia.

torstai 12. maaliskuuta 2020

M89-M93


M89 (keskellä alhaalla) ja M90 (keskellä ylhäällä): elliptinen ja kierteisgalaksi, Neitsyt.


Paljon kohteita, vähän aikaa, minkä vuoksi olen pyrkinyt käyttämään harvakseltaan kohdalle osuvat selkeän sään jaksot hyväksi niin hyvin kuin kykenen. Helmikuiset aamuherätykset saivat jatkoa Kuun pienetessä ja samana seitsemännentoista päivän aamuna ehdinkin ottamaan kolme erillistä kuvasarjaa. Ensimmäisessä sarjassa sain galaksit M89 ja M90 melko helposti mahtumaan samaan kuvaan. Jokunen himmeämpi galaksi näiden Messierin näkemien ohella kuvasta on löydettävissä: kuvan yläosaa dominoi M90, jonka molemmilta puolin voi hahmottaa NGC-luettelon galaksit 4584 (vasemmalla) ja 4531 (oikealla).



M91 (kuvan keskikohdasta vasemmalle): sauvaspiraaligalaksi, Bereniken hiukset.


Aamun toinen kuvasarja tähtäsi galaksiin M91, joka sattumoisin sijaitsee vain pari astetta pohjoiseen edellisestä kohdeparista - näiden väliin kuitenkin mahtuu Bereniken hiusten ja Neitsyen tähdistöjen välinen raja sellaisena kuin tähtitieteilijät sen aikanaan ovat sopineet. Kyseessä on sauvaspiraaligalaksi. Samaan kuvaan mahtuu tällä kerralla M88 (kuvan oikeassa reunassa) sekä NGC-galaksit 4571 (vasemmalla alhaalla) ja 4516 (Messier-galaksien välissä), sekä myös IGC-galaksi 3476 (lähellä kuvan alareunaa oikealla).



M92: Pallomainen tähtijoukko, Herkules.


Aamun kolmannen kuvasarjan kohteena oli Herkuleen tähdistössä sijaitseva kirkas ja näyttävä pallomainen tähtijoukko M92. Tämän kuvaaminen valitettavasti keskeytyi sadekuuron yllätettyä kuvaajan, joten koostepinossa ei tällä kertaa ole yksittäisruutuja kuin vaivaiset kahdeksan kappaletta.



M93: Avonainen tähtijoukko, Peräkeula.


Vielä saman päivän iltana sää antoi mahdollisuuden syvällä etelässä sijaitsevan, melko kirkkaan, tähtijoukon M93 kuvaamiseen. Tämä taitaa olla viimeinen niistä kohteista joiden kuvaaminen Suomesta käsin olisi kohtuuttoman vaikeaa. Kohteen löytäminen matalalta etelätaivaalta ei ollut temppu eikä mikään, sehän näkyi jo etsinputken läpi. Hajanainen pilvisyys häiritsi vain vähän.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Neitsyen galaksijoukko


M84 (kuvan keskiosan kahdesta diffuusista kohteesta oikeanpuoleinen): Linssimäinen galaksi, Neitsyt.

Virgon galaksijoukon kymmenistä galakseista kirkkaimmat ovat päässeet mukaan Messierin luetteloon. Alkuvuodesta Neitsyt nousee havaintokorkeuksille vasta aamuyön puolella ja on etelässä aamun alkaessa sarastaa. Yritin näiden kohteiden kuvaamista ensimmäistä kertaa tammikuun 20. päivän aamuna - mutta tuona aamuna keli teki tyylipuhtaat perinteiset ja pilvistyi juuri kun olin saanut kuvauslaitteiston valmiiksi. Seuraavana aamuna onneni oli parempi ja sain kuin sainkin joukon ydinalueesta kelvollisen kuvan, joka muiden muassa sisältää galaksin M84.


M85: Linssimäinen galaksi, Bereniken hiukset.

Seuraavan kohteen (M85) kuvaamiseksi nostin putken kärkeä muutamia asteita ylemmäksi Bereniken hiusten tähdistön puolelle. Tämäkin kohde on siis galaksi.



M86 (diffuusi kohde kuvan oikean puoliskon keskellä) ja M87 (vasemmalla): Linssimäinen ja elliptinen galaksi, Neitsyt.

Tuona samana aamuna en tämän pidemmälle ehtinyt, mutta helmikuun alussa pääsin taas viemään projektiani eteenpäin. Neitsyen kohteet ovat siitä mukavia että ne sijaitsevat taivaanpallolla riittävän pohjoisessa jotta pystyn niitä havaitsemaan kotipihaltani käsin. M86 olikin jo ennalta tuttu, olinhan sen kuvannut pari viikkoa aiemmin samaan kuvaan galaksin M84 kanssa. Nyt halusin saada kohteet M86 ja M87 sommiteltua samaan kuvaan - toki M84 lopulta kuvaan mahtui sekin. Näiden Messierin luettelon galaksien ohella kuvaan tuli mukaan hyvän matkaa toistakymmentä himmeämpää galaksia.



 M88: Kierteisgalaksi, Bereniken hiukset.

Samana helmikuun alun aamuna kuvasin myös spiraaligalaksia M88. Ikäväkseni pilvisyys alkoi taas hiljalleen lisääntymään kuvausten vielä jatkuessa, joten lopputuote on koostettu hieman tavanomaista pienemmästä raakakuvien joukosta. Viime aikoina olen yleensä tavoitellut minimissään 20 minuutin kokonaisvalotusaikoja kustakin kohteesta, mutta tämä galaksin kohdalla jouduin tyytymään seitsemään.


sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Skorpionin paluu


M80: Pallomainen tähtijoukko, Skorpioni.

Etupäässä myöhäiskevään ja kesän tähdistönä tunnettu Skorpioni ilmestyi tammikuussa aamutaivaalle. Onnekkaasti kuun puolivälin jälkeen meille koitti muutaman päivän selkeämpi jakso, joten pääsin kuvaamaan tähtijoukkoa M80 ihanneaikataulussa. Lauantai-aamuna aamukuuden aikoihin kohde oli ehtinyt jo nousemaan kahdeksan asteen korkeudelle, auringon vielä ollessa 18 astetta horisontin alapuolella. Vähenevä puolikuu toki valaisi tuolloin taivasta Vaa'an tähdistön reunamilta.

Jos Skorpionin havaitseminen edellytti aamuöistä autoilua muutaman kilometrin päähän virkistysalueelle, Ison Karhun kohteiden vuoksi moiseen ei tarvinnut ryhtyä. Niinpä kuvasin listan seuraavat kohteet vielä saman päivän iltana mukavasti kotipihalta käsin.



M81 (oikealla) ja M82: Galaksit, Iso Karhu.

Kaunista säätä riitti vielä sunnuntai-aamuksi, joten palasin edellisen aamun havaintopaikalle ja suuntasin putken Vesikäärmeen tähdistöön. Eteläisen Tuulimyllygalaksi (M83) oli yksi ennakolta eniten pelkäämistäni kuvauskohteista. Kohteen haastavuus tulee ennen kaikkea eteläisestä sijainnista: deklinaatiokulma -30 astetta tarkoittaa sitä, että etelässä ollessaankin kohteen korkeuskulma jää alle kymmenen asteen verran horisontin yläpuolelle. Kohde on myös himmeähkö. Olosuhteet olivat kuitenkin kohdallaan ja lopputulos on mielestäni kohtuullinen.



M83: Galaksi, Vesikäärme.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Keskitalvi


M78: Heijastussumu, Orion.


Orion ja sitä ympäröivät tähdistöt ovat parhaiten havaittavissa keskitalven kuukausina. Pitkin talvea jatkunut runsaan pilvisyyden jakso antoi tammikuun alkupuolella sen verran periksi että pääsin kuvaamaan kohteet M78 ja M79. Jälkimmäistä kuvatessani olosuhteet jättivät valitettavan paljon toivomisen varaa, olihan Kuu tuolloin melko isossa vaiheessa ja kaiken lisäksi taivaalla ajelehti runsaasti yläpilviä. Tavoitteenani on saada Messier-projekti päätökseen vielä ennen valoisia kesäöitä vm. 2020, joten liian ronkeli ei nyt paranisi olla.



M79: Pallomainen tähtijoukko, Jänis.