Geminidien tähdenlentoparvi

Omassa lajissaan runsaimpiin kuuluva Geminidien tähdenlentoparvi oli taas aktiivinen vuoden pimeimmän ajan kynnyksellä joulukuun puolivälissä. Tein havaintoja kyseisestä tähdenlentoparvesta kahtena iltana. Neljännentoista päivän (keskiviikon) iltana geminidejä näkyikin runsaasti: sitä edeltävänä iltana (tiistaina) saaliini jäi kovin laihaksi. Parven maksimi osui keskiviikolle. Havainto-olosuhteet olivat keskiviikkona muutenkin suotuisammat kuin tiistaina. Kuusta valaistuna oli pienempi osa ja se nousi illalla myöhemmin, kylmä länsituuli puhalsi vaimeammin, ja kaiken lisäksi taivasta samentaneet yläpilvet olivat ohuempia ja pienempialaisia. Molempina iltoina, mutta aivan erityisesti tiistaina, etelä-kaakkoisessa horisontissa näkyi jonkin verran salamanvälähdyksiä. Kylmä ilmamassa Englannin Kanaalin verraten lämpimän pintaveden yläpuolella lienee antanut ylimääräistä potkua konvektioilmiöille.

Kuun ympärillä näkyy tyypillinen 22 asteen rengas.

Tiistai-iltana näin vain kaksi tähdenlentoa. Näiden lisäksi, havaintoja jo lopetellessani, Kuun ympärillä erottui kirkas 22 asteen halorengas, mutta sen runsaampia halomuotoja en nähnyt.

Keskiviikkona sen sijaan pääsin nopeasti tähdenlentojen makuun - ensimmäinen meteori näkyi avoimesta makuuhuoneen ikkunasta, ja toinen puolestaan kun olin kävelemässä kohti edellisiltaista havaintopaikkaani. Kuten tiistainakin, virittelin heti ensimmäiseksi kiinteäpolttovälisellä 24 millin objektiivilla varustetun järjestelmäkamerani jalustalle ja otin runsaasti kuvia pääsääntöisesti 30 - 60 sekunnin valotusajalla ja ISO 400 - 800 herkkyysasetuksella. Noin puolentoista tunnin aikana onnistuin näkemään n. 25 geminidiä, ja näistä ainakin kolme osui myös valokuviin, tosin yksi kolmesta oli niin himmeä että sen esiin kaivamiseksi jouduin lisäämään kuvan herkkyysasetusta huomattavasti tietokoneohjelman avulla (eikä se näinkään käsitellyssä kuvassa varsinaisesti silmään pistä).

Geminidi kyntää taivasta Andromedan tähdistön alueella.

Varpaiden kylmettymisen vuoksi jouduin lopettamaan havaintojen teon melko aikaisin, vaikka meteoreja olisi luultavasti vielä näkynyt melko runsaasti. Radiantti nousi kaiken aikaa korkeammalle. Itse asiassa näin vielä ennen nukkumaanmenoa 10-15 minuutin aikana kolme meteoria makuuhuoneen ikkunan läpi.

Kirkas geminidi, Jupiter ja Seulasten tähtijoukko.

Muutamia halonäytelmiä

Halokevät ja ennen muuta -kesä 2011 ei kokemusteni valossa ollut likimainkaan yhtä runsas kuin edellisenä vuonna, mutta en sentään kokonaan ilman mainittavia halomuotoja jäänyt. Eräänä kauniina heinäkuisena päivänä osuin paikalle, kun auringon yläpuolella leijailevaan yläpilveen kehittyi erittäin pienimuotoinen halonäytelmä. 22 asteen ylläsivuava näkyi aluksi vain oikealta reunaltaan, mutta oli niin värikylläinen, että osasin välittömästi odottaa Parryn kaaren ilmaantumista, kunhan jääkidepilvi siirtyisi sopivammalle kohdalle suoraan auringon yläpuolelle. Ei mennyt minuuttiakaan, kun yläkovera Parryn kaari tuli esiin; pian kyseinen taivaankolkka peittyi alempiin pilviin, joiden väistyttyä muutaman minuutin kuluttua haloharvinaisuudesta ei enää ollut tietoakaan.

Parryn kaari välittömästi 22 asteen ylläsivuavan kaaren yläpuolella 24.7.2011.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla kävin konferenssimatkalla Oslossa. Paluumatka taittui suurelta osin yläpilvien seassa. Katselin ala-auringon ja alasivuauringon sisältänyttä horisontin alapuolisten muotojen näytelmää antaumuksella. Ottamani valokuvat paljastivat näytelmän sisältäneen myös 46 asteen allasivuavan kaaren. 22 asteen allasivuavan suunnalla lienee myös ollut haloja, mutta valitettavasti istumapaikaltani kyseinen taivaankolkka jäi siiven taakse.

Horisontin ala- ja yläpuoleisia haloja 9.9.2011 Pohjanmeren yläpuolella.

Syyskuun kolmantena maanantaina aamulla tulin vieneeksi lapset kouluun. Olin siis hieman tavallista myöhemmin liikkeellä, mikä tässä tapauksessa oli onni. Heikkotasoiselta vaikuttanut laattakidenäytelmä parani lyhyeksi toviksi juuri sopivasti, jotta pystyin poikkeamaan kotiniityllä ottamassa muutamia valokuvia pohjoistaivaalla näkyneestä keskikirkkaasta 120 asteen sivuauringosta. Hyvälaatuinen pilvialue liikkui hiljalleen kohti itätaivasta, ja melkein hengitystä pidätellen odotin joukkoa hienoja haloja näkyväksi. Muikea zeniitinympäristön kaari ja 46 asteen ylläsivuava kaari esiin tulivatkin, mutta 22 asteen suunnalla ei sen sijaan näkynyt sen kummempia juttuja tällä kertaa.

Kelotammen yläpuolella pilvessä näkyy valkea 120 asteen sivuaurinko.

Keskitaivaan värikkäitä halokaaria, sinistä taivasta ja valkeita pilviä.

Ensikokemuksia Pentaxin GPS-moduulista

Uutta kamerarunkoa valitessani satuin huomaamaan, että uusimpiin Pentaxin järjestelmäkameriin on saatavilla lisäosana GPS-moduuli, joka yhdessä kameraan sisäänrakennetun tärinänvaimentimen kanssa käytettynä tekee mahdolliseksi mm. tähtitaivaan seurannan aikavalotusta käytettäessä. Mainostekstissä luvataan uudentyyppisen seurantakoneiston pystyvän kompensoimaan tähtitaivaan kiertymisen viiden minuutin valotuksiin asti, tosin pitkällä polttovälillä kuvattaessa valotuksen yläraja on tuntuvasti pienempi. En malttanut kovin pitkään odotella ennen kuin tilasin tämän lisäosan uuteen K-5-kameraani.

Syyskuun lopussa Englannissa vallitsi harvinaisen suotuisat olosuhteet tähtitaivaan havainnoimista ajatellen. Taivas pysyi usean päivän ja yön ajan täysin pilvettömänä, Kuu ei ollut taivaalla, ja yölämpötilat, tai ainakin iltayölämpötilat, pysyivät 15 asteen yläpuolella. Kuun viimeisenä perjantai-iltana olin valmis käyttämään uutta laitteistoani ensimmäistä kertaa tähtikuvaukseen.

Linnunradan tähtipilviä Joutsenen ja Lyyran tähdistöjen alueella. Valotusaika 5 minuuttia, ISO-80, objektiivin polttoväli 24 mm.

Ensimmäinen kuvauskohde oli Linnunrata, joka tähän vuodenaikaan näkyy mainiosti korkealla iltataivaalla erityisesti Joutsenen tähdistön suunnalla. Turussa vuonna 1995 ostamani kiinteäpolttovälinen 24 mm objektiivi sopii valovoimansa puolesta kohtuullisesti tähtikuvioiden kuvaamiseen, siispä käytin sitä. Viiden minuutin valotuksen aikana tähtitaivaan seuranta näyttäisi toimivan melko hyvin, tosin kuvakentän kulmissa tähdet venyvät häiritsevästi kuvan lävistäjän suunnassa. Mahtaakohan kyseessä olla jonkinlainen komavirhe? Taustataivas on testikuvassa kovin ruman värinen, mikä myös vähentää kuvan käytettävyyttä, mutta se ei liene GPS-moduulin syytä.

Seuraavassa vaiheessa kiinnitin kameran kaukoputkeeni, jolloin sain kuvausjärjestelmän polttoväliksi 600 mm. Tällä polttovälillä seurantalaitteisto asettaa valotusajalle ylärajaksi 40-50 sekuntia, ilmeisesti riippuen siitä miten kuvattava taivaanalue sijoittuu ekvaattoriin ja napoihin nähden. Ensikokemukseni viittaisi siihen että syvän taivaan kohteita alkaa jo tälläkin valotusajalla saada kuviin, vaikka herkkyysasetuksen pitäisi melko maltillisenakin. Käytännössä komavirheen vuoksi pisin käyttökelpoinen valotusaika näyttäisi olevan jonkin verran laitteiston sallimaa lyhyempi. Näissä kuvissa on kaikissa käytetty valotusaikaa 30 sekuntia ja herkkyysasetusta ISO-400.

Lyyran Rengassumu.

Komeetta C/2009 P1 Garradd.

Pallomainen tähtijoukko M71 Nuolen tähdistössä.

Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen.

Korkean auringon horisonttirengas

Berkshire 10.6.2011 kello 13.22

Kesäkuun kymmenentenä päivänä satuin huomaamaan isojen kumpupilvien välistä kirkkaan pätkän 46 asteen allasivuavaa kaarta ollessani lounaalla työpaikan ruokalassa. Koska kumpupilvisyys oli melkoisen runsasta, en ollut jaksaa innostua vallitsevasta haloilmiöstä sen enempää, mutta lounaalta työhuoneeseen kävellessäni satuin näkemään kirkkaan horisonttirenkaan pätkän käytävän kattoikkunan läpi. Kävin pihassa ottamassa joitakin kuvia kännykkäkameralla. Oheisessa kuvassa aurinko sijoittuu kuva-alan ulkopuolelle jonnekin vasemman yläkulman liepeille. Zeniitti on niin ikään kuva-alan ulkopuolella jossain melko lähellä kuvan yläreunaa. Kirkkaan ja valkean horisonttirenkaan lisäksi kuvassa näkyy selvästi himmeämpi (mutta värikkäämpi) 22 asteen sivuava kaari.

Aurinko

Aurinko ja muutamia auringonpilkkuja.

Huhtikuun viimeinen päivä oli aurinkoinen. Maailmalta kuuluneiden huhujen mukaan pitkä hiljainen jakso Auringon pinnalla oli päättymässä, ja päätin tarkistaa asian omin silmin. Aarni oli myös kiinnostunut katsomaan kaukoputken läpi näkynyttä kaasupalloa. Auringon pinnalla tosiaan näkyi muutamia pilkkuja.

Yötaivaan ilmiöitä alkutalvella

Syksyinen tähtitaivas Linnunratoineen jäi siis osaltani hyvin vähäiselle huomiolle vuonna 2010. Vähänkään runsaampia meteoriparvia, erityisesti perseidejä (elokuu), orionideja (lokakuu) ja geminidejä (joulukuu), kohtaan minulla olisi todennäköisesti riittänyt mielenkiintoa jonkin verran, mutta pilvistä oli näiden parvien maksimien aikana pääsääntöisesti liikaa harmia.

Haloilmiö tähtitaivaalla aamuyöllä 26.11.2010. Kuu on Kravun tähdistössä, ja Kuun vasemmalla puolella erottuu häivähdys Praesepe-tähtijoukosta (kun osaa katsoa).

Täysi 22 asteen rengas Kuun ympärillä aamulla 27.11.2010. Vain muutamia Kaksosten ja Leijonan tähdistöjen tähtiä erottuu paksuhkon yläpilven läpi.

Syntymäpäiväni ja joulun välisenä aikana kuitenkin onnistuin bongaamaan muutamia 22 asteen renkaita Kuun ympäriltä. Kylmistä öistä huolimatta näin myös valokuvaamisen vaivan, enkä ainakaan joka kerta aivan turhaan. Varsin runsaita halonäytelmiä ei näinä öinä haaviin jäänyt, mutta sentään yksi pyramidijääkiteiden olemassaolosta muistuttava 9 asteen rengas mahtui joukkoon.

17.12.2010 illalla Kuun ympärillä näkyi jälleen täysi 22 asteen rengas. Tietokoneella käsitellyssä valokuvassa erottuu myös 9 asteen rengas.

Yksinäinen 22 asteen rengas näkyi taivaalla illalla 19.12.2010 lasten jo mentyä nukkumaan.

Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna sirppikuu näkyi iltataivaalla. Sunnuntai-iltana näytin lapsille Kuuta, Jupiteria ja Galilein kuita kaukoputkella. Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa uuden 30 mm kameranlinssini toimivuutta tähtikuvauksessa. Täydellä aukolla (f/1.4) ja äärimmilleen viedyllä herkkyysasetuksella (ISO 1600) kuvattaessa jo kuuden sekunnin valotus näyttää riittävän mainiosti Orionin tähdistön valokuvaamiseen. Tähtitaivaan kuvaamisen lisäksi otin muutamia kuvia Kuusta linssikaukoputkeni polttotasolta.

Orionin tähdistö.

Päivätaivaan ilmiöitä syksyn varrelta

Päivitelläänpä tähtitaivasblogia edellisen blogitekstin julkaisun puolivuotispäivän kynnyksellä.

Loppukesän ja syksyn aikana yötaivaan tarkkailu jäi melkoisen vähiin. Päivätaivaan ilmiöitä sentään jaksoin tarkkailla, ja monena aamuna lapsia kouluun kuljettaessa jonkinlaisen haloilmiön näinkin. Syksyn alkupuolella mielenkiintoisia päivätaivaan ilmiöitä saattoi nähdä myös työpäivän jälkeen. Syyspäiväntasauspäivänä 23.9. illansuussa kotiseudullamme oli kevyehkö ukonilma, jonka mentyä ohi saatoin ihastella yhtä kauneimmista moneen vuoteen näkemistäni sateenkaarista. Kaari näkyi reilun puolen tunnin ajan juuri ennen auringonlaskua, ja auringon painuessa mailleen kaaren yleisväritys muuttui yhä punaisemmaksi.

Pää- ja sivusateenkaari sekä Aleksanterin tumma vyö länsitaivaalla 23.9.2010.

Pari viikkoa myöhemmin satuin huomaamaan taas yhden yläkoveran Parryn kaaren kesken työpäivän. Näitä puoliharvinaisia halomuotoja näkyi täällä Englannissa kesän ja syksyn aikana useampiakin. Luonnollisesti työpaikalla mukanani ei yleensä ole parasta mahdollista valokuvauskalustoa, mutta nykypäivänä kännykkäkamerallakin saa välttäviä halokuvia kohtuuhintaan.

Yläkovera Parryn kaari, zeniitinympäristön kaari, sekä 22 asteen rengas ja ylläsivuava Readingissa 7.10.2010.