M77

Syysjakso 2019 oli pilvinen ja sateinen, ja havaitsevan tähtiharrastuksen mahdollisuudet olivat harvinaisia. Marraskuun puolivälin vaiheilla kuitenkin näin ja valokuvasin ensin Merkuriuksen ylikulkua Auringon editse (11. marraskuuta), ja viikkoa myöhemmin Messierin kohdetta 77 iltataivaalta.

M77: Galaksi, Valas. 

Pieni Nostopainosumu

M76: Planetaarinen sumu, Perseus. Oikealla piirroshavainto syyskuulta 1994.

Pieni ja himmeä planetaarinen sumu M76 sijaitsee Perseuksen miekan suunnalla, Andromedan ja Kassiopeian helposti hahmottuvien tähtikuvioiden välissä. Tämä kohde oli kuvausvuorossa syyskuun kolmantena viikonloppuna sään ollessa vielä kohtuullisen kesäinen. Vähenevä puolikuu oli nouseva jo pian iltakymmenen jälkeen, joten olin kuvausvalmiudessa heti pimeän tultua. Koska kuvausolosuhteet olivat muutoin mitä parhaat, ja koska listan seuraavan kohteen kuvaaminen ei olisi mitenkään mahdollista ennen aamuyötä, otin kuvia pidemmän kaavan kautta. Lopullinen keskiarvopino koostuu 120 yksittäisruudusta, joita kutakin valotin 30 sekuntia: kokonaisvalotusaika on siten yksi tunti.

Muistelin tehneeni sumusta myös piirroshavainnon aiemmin, olinhan teinipoikana innokas syvän taivaan visuaalihavaitsija. Havaintokortti löytyikin arkistostani: havaintoaika on ollut syyskuussa 1994 ja paikkana lapsuudenkodin takapiha Jyväskylän Myllyjärvellä. Miten hauska onkaan verrata itse otettua digikuvaa itse tehtyyn piirrokseen! Melkein yllätyksekseni huomaan piirtämieni etualan (miksei myös taka-) tähtien olevan tunnistettavassa määrin oikeilla paikoillaan itse pääkohteeseen nähden. Toki digikuva sisältää tähtiä ja sumun yksityiskohtia dramaattisen paljon runsaammin kuin piirroshavainto.

Kohteen etäisyys on Wikipedian tietokannan mukaan 2,500 valovuotta - ja piirroshavainnon tekemisestä on nyt siis kulunut 25 vuotta. Fotonit jotka kamerani kenno tallensi, olivat piirroshavaintoa tehdessäni 25 valovuoden etäisyydellä Maasta, mutta kuitenkin taittaneet jo 99% matkastaan. Kerrassaan historiallista.

Yön toiseksi kohteeksi valitsin komeetan C/2018 W2 (Africano), joka näinä päivinä näkyy Andromedan tähdistössä. Tämänhetkinen komeetan kirkkausarvio on 8.3 magnitudia (lähde). Yksittäisvalotukset ovat jälleen 30 sekunnin mittaisia, ja näitä otin komeetasta 30 kappaletta - kolme huonoa ruutua jätin kuitenkin koosteesta pois. Kokonaisvalotukseksi tulee siten 810 sekuntia. Oheisessa kuvassa lopputulos joko tähtien tai komeetan mukaan kohdistettuna (vasemmassa reunassa yksittäisruutu). Komeetan liike tähtien suhteen tällä n. puolen tunnin jaksolla käy erittäinkin selvästi esiin.

Neljä kohdetta kerralla: kaikki on Eläinradan varrella

Elokuun pitkään viikonloppuun osui taas kaunista ja lämmintä säätä, joten sain vietyä projektiani muutaman kohteen verran eteenpäin. Kuu oli tuolloin vähenevä puolikas ja pysyi poissa häiritsemästä iltayön tunnit. Tehtävälistallani oli nyt alkuun Vesimiehen kohteet M72 ja M73, näiden jälkeen itätaivaalta hiljalleen esiinnouseva M74 ja lopuksi lounaiselta taivaalta Jousimiehen tähdistön joukko M75.

(vasemmalla) M72: Pallomainen tähtijoukko, Vesimies. (oikealla) M73: Asterismi, Vesimies.

(vasemmalla) M74: Galaksi, Kalat. (oikealla) M75: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies.

Keskikesän tähtikuvat

M69: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies.

Jos ja kun paluumuutan pysyväisluontoisesti Suomeen lähivuosina, jään ehkä kaipaamaan Englannin pimeitä ja lämpimiä kesäöitä. Kuvasin nämä kolme tähtijoukkoa kesäkuun viimeisellä viikolla: kuka tahansa koskaan Juhannusta viettänyt tietää ettei Suomen kesä antaisi näihin puuhiin kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta.

Jousimiehen kohteet olivat tyypilliseen tapaan syvällä etelässä, siis alle kymmenen asteen korkeudella. Nuolen tähdistön M71 olikin jo huomattavasti helpompi kohde (toki tämä on näistä kolmesta myös kirkkain).

M70: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies.

M71: Pallomainen tähtijoukko, Nuoli.

Kevään loppu

 M67: Avonainen tähtijoukko, Krapu.

 
Toukokuun lopussa ehdin vielä kuvaamaan Kravun ja Vesikäärmeen tähdistöistä kohteet M67 ja M68. Käytin näihin kohteisiin yhden illan kumpaankin, ja molemmilla kerroilla tehtävää vaikeutti kohtuullisen runsas yläpilvisyys. Näiden myötä eräs luku tuli päätökseen: huhti- ja toukokuu olivat kiireisiä. 

 M68: Pallomainen tähtijoukko, Vesikäärme.

M62-M66

M62: Pallomainen tähtijoukko, Käärmeenkantaja.

Kevätgalaksien sarjan katkaisee taas yksi etelän pallo, jonka tähän vuodenaikaan voi kohtuullisesti tavoittaa aamutaivaalta. Aiempiin etelän palloihin (M54, M55) verrattuna kohde M62 oli miltei kiitollinen kuvattava. Tämä lähinnä sen vuoksi että kuvaaminen oli mahdollista vielä taivaan ollessa melko pimeä. Toki tämänkin pallon poimiminen vaati puidenlatvojen ja valonheitinpylväiden väistelyä: onneksi valonheittimet kuitenkin olivat pimeänä.

M63: Galaksi, Ajokoirat. 

Havaintolistallani seuraavat neljä kohdetta olivat kaikki pohjoisen taivaanpallon galakseja, ja vieläpä kohtuullisen näyttäviä sellaisia. Auringonkukkagalaksin (M63) kuvasin heti pallokohteen M62 perään naapurikylän virkistysalueelta. Galaksit M64-M66 puolestaan kuvasin kotipihastani eräänä toukokuun puoliväliin osuneena pilvettömänä ja kuuttomana yönä.

M64: Galaksi, Bereniken hiukset. 

M65 (alaoikealla) ja M66 (alavasemmalla): Galaksit, Leijona. Kuvan yläreunassa myös galaksi NGC 3628.

Neitsyt

Galakseistaan Neitsyt tunnetaan, eikös? Keskimäärin joka kymmenes Messierin luettelon kohteista sijaitsee Neitsyen tähdistössä, ja kaikki nämä 11 kohdetta ovat galakseja. Ensimmäiseen (M49) tutustuin jo maaliskuussa, ja nyt vuorossa olivat kohteet M58-M61. Nämä ovat melko himmeitä ja pieniä näennäiseltä kooltaan. Alla nähtävät näytteet on kuvattu Kuun valaisemien yläpilvien läpi.

M58 (ylävasemmalla), M59 (yläoikealla), M60 (alavasemmalla), ja M61 (alaoikealla): galakseja (Neitsyt).

Lyyra

Kaksi Messierin luettelon kohteista sijaitsee Lyyran kauniissa tähdistössä. Nämä ovat listalla peräkkäin, joten oli luontevaa kuvata molemmat samalla kertaa. Kohteista jälkimmäinen, M57, on yksi taivaan tunnetuimmista planetaarisista sumuista.

M56: Pallomainen tähtijoukko, Lyyra

M57: Planetaarinen sumu, Lyyra

 

Etelän pallot

Saanen esitellä, toistaiseksi vaikeimmat Charles Messier 110 -haasteen aikana tapaamani kohteet: kaksi pallomaista tähtijoukkoa Jousimiehen tähdistössä, molemmat niin syvällä etelässä etteivät ne milloinkaan nouse edes 10 asteen korkeudelle (Lontoon leveyspiirillä), eivätkä kohteet taitaisi niitä näyttävimpiä noin muutenkaan olla. Tilannetta ei helpota se että projektin eteenpäin viemisen kannalta olisi tärkeää kuvata nämä mahdollisimman aikaisin keväällä - jotta Neitsyen ja Leijonan ym. kevättalven kohteiden kuvaamiseen jäisi vielä aikaa - mutta toisaalta nämä ilmestyvät aamutaivaalle vasta huhti- toukokuun vaiheilla. Käytännössä jouduin siis hakemaan kompromissia sekä taustataivaan pimeydestä että havaintokohteen korkeudesta tinkien. Jonkinlaiseen tulokseen sentään pääsin.

Käytin näiden kohteiden kuvaamiseen kaksi aamuyötä. M54 ilmestyi aamutaivaalla aiemmin, ja sainkin tämän tarttumaan kennolle jo huhtikuun puolivälissä. M55 ei tuolloin ollut vielä realismia, mutta kuukautta myöhemmin jo oli. Kohteiden korkeuskulma kuvaushetkellä oli molemmilla kerroilla viiden asteen luokkaa, auringon ollessa samaan aikaan n. 12 astetta horisontin alapuolella.

M54: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies. Vasemmalla kahdeksan kuvan pino vaalenevalta aamutaivaalta huhtikuun puolivälissä. Oikealla yksittäisruutu vielä melko pimeältä taivaalta toukokuussa.

M55: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies.

Näiden kohteiden myötä tähtikuvausprojektini saavutti puolivälin: luettelon 110 kohteesta olen nyt kuvannut 55.

M51-M53

Perjantai-ilta ja selkeää, eikä kuukaan ole taivaalla. Pääsin vaihteeksi ottamaan kuvia omalta pihalta, mikä on näissä hommissa melkoinen helpotus - ei vähiten siksi että mikään ei estä menemästä sisätiloihin lämmittelemään ja köllöttelemään kunhan kuvattava kohde on saatu näkökenttään ja seurannan toimivuudesta päästy riittävään varmuuteen. Tiedossa oli, että kohde M52 on vielä alkuillasta suhteellisen matalalla pohjoistaivaalla ja kaiken lisäksi naapuritalon takana, joten käytin galaksin M51 kuvaamiseen tavanomaista enemmän aikaa. Tämä ehkä jopa näkyy lopputuloksessa.

M51: Kierteisgalaksi, Ajokoirat.

M52 suvaitsi tulla naapuritalon takaa esiin joskus puoli yhden maissa aamuyöllä. Pohjoistaivas ei yleensä ole minkään kohteen näkymiselle eduksi, mutta vielä vähemmän silloin kun havaintopaikka on keskisuuren kaupungin eteläreunalla. Olosuhteisiin nähden ihan kelvollinen tulos tästäkin tuli, ainakin omasta mielestäni. Kohteen löytäminen tapahtui tällä kertaa siten että etsin näkökenttään ensin, Kefeuksen tähdistön kirkkaimpien tähtien avulla, kuudennen magnitudin tähden HIP 112864 A, minkä jälkeen kytkin seurannan pois päältä ja vetäydyin puoleksi tunniksi sisätiloihin odottamaan himoitsemani tähtijoukon ajautumista kuvaruutuun. Muuta ei tarvinnut tehdä, koska maapallon pyörimisliike hoiti loput.

M52: Avonainen tähtijoukko, Kassiopeia.

Väsymyksen jo painaessa päälle halusin napata yölle vielä kolmannenkin kohteen, eli pallomaisen tähtijoukon M53 Bereniken hiusten tähdistöstä. Tämä puolestaan majaili koko alkuyön oman kotitalon takana ja jouduin taas hieman odottamaan oikean hetken saapumista. Kuvaa sommitellessani halusin varmistaa että pääkohteen viereltä myös tähtijoukko NGC 5053 osuu kuva-alalle, ja taisin onnistua.

M53: Pallomainen tähtijoukko, Bereniken hiukset. Huomaa myös pallomainen tähtijoukko NGC 5053 kuvan vasemmassa puoliskossa.

M45-M50

Helmikuun lopulla alkaneen pilvisehkön jakson aikana paniikki alkoi muhia pienessä mielessäni: en ollut vielä ehtinyt kuvaamaan kaikkia talvijaksolle suunnittelemiani kohteita. Maaliskuussa päivä pitenee vauhdilla ja pimeän tulo siirtyy kaiken aikaa myöhäisemmäksi, samaan aikaan kun Aurinko siirtyy päivä päivältä likemmäksi Härän, Kaksosten ja Orionin hallitsemaa taivaanaluetta. Onnekseni tasauspäivän jälkeinen sunnuntai-ilta oli selkeä ja suurelta osin kuutonkin, joten pääsin pelastamaan tilanteen vielä ennen kesäaikaan siirtymistä.

M45 (Seulaset): Avonainen tähtijoukko, Härkä.

Iltaan mahtui kuusi Messierin luettelon kohdetta ja kasapäin ekstroja. Peräkeulan tähdistön tähtijoukot M46 ja M47 mahtuivat samaan ruutuun ja kuvasinkin ne yhdessä, vaikkakin lopputuotteessa olen nämä kaksi erottanut toisistaan kuvaa rajaamalla. Ensinmainitun joukon keskustan liepeillä sijaitsee myös planetaarinen sumu NGC 2438, jonka erottuminen kuvassani oli mieluisa yllätys.

M46 (vasemmalla) ja M47: Avonaiset tähtijoukot, Peräkeula.

Myös M48 on avonainen tähtijoukko, ei kylläkään Peräkeulan vaan Vesikäärmeen tähdistössä (karkeasti ottaen samalla tähtitaivaan alueella kuitenkin).

M48: Avonainen tähtijoukko, Vesikäärme.

Avonaisten tähtijoukkojen sarjan katkaisee M49, elliptinen galaksi Neitsyen tähdistössä. Tällä taivaanosalla galakseista on huutava runsaudenpula, mikä näkyy mm. siten että ottamassani kuvassa erottuu helposti puolentusinaa galaksia varsinaisen pääkohteen ohella. Näitä on antoisa bongata kuvaa tähtikarttaan vertaamalla (nelinumeroiset koodit ovat NGC-luettelon numeroita).

M49: Elliptinen galaksi, Neitsyt. Oikealla vastaavan tahtitaivaan alueen kuvaus Uranometria 2000.0 -karttakirjan mukaan.

Numeron 50 suhteen meinasi tehdä tiukkaa ehtiä kuvaamaan vielä samana iltana, mutta onnistuin sentään. Olin ajatellut hakevani kohteen etsimeen Siriuksesta ylös tähtihyppelemällä, mutta tämä suunnitelma kariutui Koirantähden painuttua rakennusten taakse. Päätin kuitenkin yrittää Procyonista aloittamalla, ja pienellä hakuammunnalla sainkin halutun tuloksen. Tässä on siis kyseessä Yksisarvisen tähdistöön kuuluva avonainen tähtijoukko (jonka olin kuvannut aiemminkin, kts. http://tiedejatahtitaivas.blogspot.com/2010/01/messierin-luettelon-kohteista.html).

M50: Avonainen tähtijoukko, Yksisarvinen.

M41-M44

Ison Koiran, Orionin ja Kravun tähdistöjen huippukohteita helmikuun lopussa maanantai-iltana kuvattuna.

M41: Avonainen tähtijoukko, Iso Koira.

M42 ja M43: Kaasusumut, Orion.

M44: Avonainen tähtijoukko, Krapu.

M39 ja M40

Luettelon 39. kohde oli aiheuttaa pientä paniikkia. Kyseinen tähtijoukko on sinänsä melko helposti tavoitettavissa Joutsenen tähdistön pohjoisosista ja siten selkeä iltataivaan kohde syksyllä ja syystalvella. Mutta talven havainto-olosuhteet ovat mitä ovat ja myös tämän harrastajan yleinen innostuksen aste aaltoilee ulkolämpötilan vuotuisen vaihtelun kanssa korreloiden. Niinpä M39 tuli ajankohtaiseksi vasta talven selän taituttua, eli helmikuussa, jolloin se ei enää niin helppo olekaan. Näinä aikoina Joutsen on illan hämärtyessä jo matalalla luoteessa, kotipihaltamme katsottaessa keskimääräistä pahemman valosaasteen suunnalla ja kaiken huippuna vieläpä osaksi naapurin kirsikkapuunkin takana - onneksi kirsikkapuu on sentään vielä lehdetön. Mutta näillä mennään ja tulos kelvatkoon tähän projektiin.

M39: Avonainen tähtijoukko, Joutsen.

M40 on edellistä helpompi mutta kiistatta tylsempi kohde, jonka sain kuvatuksi samana kiireisenä Ystävänpäivän iltana. Kyseessä on siis kaksoistähti Otavan kauhan juuressa.

M40: Kaksoistähti, Iso Karhu.

Ajomiehen tähdistön kohteet

 

M36: Avonainen tähtijoukko, Ajomies.

Korkealla talvitaivaalla paistattelevassa Ajomiehen tähdistössä on Messierin luettelon kohteita tarkalleen ottaen kolme. Nämä kaikki ovat avonaisia tähtijoukkoja ja antoisia havaittavia jo pienelläkin kaukoputkella. Kohteet sijaitsevat mukavan lähellä toisiaan ja, mikä parasta, ovat luetteloitu peräkkäisin numeroin (36-38). Olinkin suunnitellut kuvaavani kaikki yhden illan aikana. Käytännössä vaihteleva pilvisyys ja erinäiset (seurantakoneistoon liittyvät) tekniset haastot saivat minut käyttämään näihin aikaa viikkotolkulla. Tässä julkaistavat versiot ovat itse asiassa kaikki eri illoilta - no, tuskinpa se kuvista millään tavoin pomppaa esiin.

M37: Avonainen tähtijoukko, Ajomies.

  

M38: Avonainen tähtijoukko, Ajomies.