Yötaivaan ilmiöitä alkutalvella

Syksyinen tähtitaivas Linnunratoineen jäi siis osaltani hyvin vähäiselle huomiolle vuonna 2010. Vähänkään runsaampia meteoriparvia, erityisesti perseidejä (elokuu), orionideja (lokakuu) ja geminidejä (joulukuu), kohtaan minulla olisi todennäköisesti riittänyt mielenkiintoa jonkin verran, mutta pilvistä oli näiden parvien maksimien aikana pääsääntöisesti liikaa harmia.

Haloilmiö tähtitaivaalla aamuyöllä 26.11.2010. Kuu on Kravun tähdistössä, ja Kuun vasemmalla puolella erottuu häivähdys Praesepe-tähtijoukosta (kun osaa katsoa).

Täysi 22 asteen rengas Kuun ympärillä aamulla 27.11.2010. Vain muutamia Kaksosten ja Leijonan tähdistöjen tähtiä erottuu paksuhkon yläpilven läpi.

Syntymäpäiväni ja joulun välisenä aikana kuitenkin onnistuin bongaamaan muutamia 22 asteen renkaita Kuun ympäriltä. Kylmistä öistä huolimatta näin myös valokuvaamisen vaivan, enkä ainakaan joka kerta aivan turhaan. Varsin runsaita halonäytelmiä ei näinä öinä haaviin jäänyt, mutta sentään yksi pyramidijääkiteiden olemassaolosta muistuttava 9 asteen rengas mahtui joukkoon.

17.12.2010 illalla Kuun ympärillä näkyi jälleen täysi 22 asteen rengas. Tietokoneella käsitellyssä valokuvassa erottuu myös 9 asteen rengas.

Yksinäinen 22 asteen rengas näkyi taivaalla illalla 19.12.2010 lasten jo mentyä nukkumaan.

Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna sirppikuu näkyi iltataivaalla. Sunnuntai-iltana näytin lapsille Kuuta, Jupiteria ja Galilein kuita kaukoputkella. Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa uuden 30 mm kameranlinssini toimivuutta tähtikuvauksessa. Täydellä aukolla (f/1.4) ja äärimmilleen viedyllä herkkyysasetuksella (ISO 1600) kuvattaessa jo kuuden sekunnin valotus näyttää riittävän mainiosti Orionin tähdistön valokuvaamiseen. Tähtitaivaan kuvaamisen lisäksi otin muutamia kuvia Kuusta linssikaukoputkeni polttotasolta.

Orionin tähdistö.

Päivätaivaan ilmiöitä syksyn varrelta

Päivitelläänpä tähtitaivasblogia edellisen blogitekstin julkaisun puolivuotispäivän kynnyksellä.

Loppukesän ja syksyn aikana yötaivaan tarkkailu jäi melkoisen vähiin. Päivätaivaan ilmiöitä sentään jaksoin tarkkailla, ja monena aamuna lapsia kouluun kuljettaessa jonkinlaisen haloilmiön näinkin. Syksyn alkupuolella mielenkiintoisia päivätaivaan ilmiöitä saattoi nähdä myös työpäivän jälkeen. Syyspäiväntasauspäivänä 23.9. illansuussa kotiseudullamme oli kevyehkö ukonilma, jonka mentyä ohi saatoin ihastella yhtä kauneimmista moneen vuoteen näkemistäni sateenkaarista. Kaari näkyi reilun puolen tunnin ajan juuri ennen auringonlaskua, ja auringon painuessa mailleen kaaren yleisväritys muuttui yhä punaisemmaksi.

Pää- ja sivusateenkaari sekä Aleksanterin tumma vyö länsitaivaalla 23.9.2010.

Pari viikkoa myöhemmin satuin huomaamaan taas yhden yläkoveran Parryn kaaren kesken työpäivän. Näitä puoliharvinaisia halomuotoja näkyi täällä Englannissa kesän ja syksyn aikana useampiakin. Luonnollisesti työpaikalla mukanani ei yleensä ole parasta mahdollista valokuvauskalustoa, mutta nykypäivänä kännykkäkamerallakin saa välttäviä halokuvia kohtuuhintaan.

Yläkovera Parryn kaari, zeniitinympäristön kaari, sekä 22 asteen rengas ja ylläsivuava Readingissa 7.10.2010.