30 kvadrantidia

Myös tammikuun alussa näkyi runsaasti tähdenlentoja, olihan kvadrantidien l. bootidien vuotuinen meteoriparvi tuolloin aktiivinen. Parven ennustettu maksimi osui kuun neljännen päivän aamuun kello 7.20 Greenwichin aikaa. Maksimin ajankohta oli siinä mielessä tänä vuonna erityisen otollinen, että aamunkoitteessa (toisin kuin illan pimetessä, kts. kahden vuoden takainen blogipostaukseni kvadrantidien meteoriparvesta) parven säteilypiste on erittäin korkealla taivaalla. Kaiken lisäksi aamuinen taivas oli tammikuun alkupäivinä kuuton.

Hyvällä meteorihavaitsijalla on myös onni puolellaan, ja siniaallon tapaan vaihtelevat Berkshiren sääolosuhteet sattuivat selkeään vaiheeseen sopivasti kolmannen ja neljännen päivän väliseksi yöksi. Nousin sängystä viiden aikoihin ja tallustelin lämpimästi pukeutuneena kameroineni n. kilometrin päähän kotoani samalle havaintopaikalle, jolla kolme viikkoa aiemmin katselin geminidejä. Yön ensimmäinen kvadrantidi näkyi jo kotipihasta lähtiessäni, ja kävelymatkan aikana näin jo toisenkin.

Yksi kolmestakymmenestä näkyy lyhyenä viiruna Karhunvartijan tähdistössä.

Totuttuun tapaan pyrin saamaan meteoreista myös valokuvamateriaalia. GPS-moduulin paristo valitettavasti ehtyi jo parinkymmenen minuutin valokuvailun jälkeen, ja jouduin loppuajan pärjäilemään perinteiseen tapaan seurantalaitteetta. Tämä nyt on meteoreja kuvattaessa ongelmista pienin. Suurempi ongelma oli se, että taivaalla näkyvät meteorit olivat pääsääntöisesti himmeitä ja myös kovin nopeita, eivätkä sen vuoksi tarttuneet valokuviin aivan yhtä hyvällä prosentilla kuin joulukuiset geminidit. Onneksi meteoreja kuitenkin näkyi melko runsaasti, oikeastaan paljon runsaammin kuin uskalsin etukäteen odottaa. Jälkikäteen löysin valokuvistani parikin kvadrantidia.

Likimain samat tähdet kuin edellisessä kuvassa, mutta tähdenlento näkyy nyt eri kohdassa.

En ollut erityisen hyvin valmistautunut havaintoretkeeni, minkä vuoksi aamunsarastus pääsi yllättämään. Puoli seitsemästä alkaen itätaivas alkoi häiritsevästi vaaleta, ja katsoin parhaaksi laittaa pillit pussiin varttituntia myöhemmin. Ehdin viettää havaintopaikalla tunnin ja vartin, ja siinä ajassa näin kolmekymmentä meteoria. Näistä varmaan ainakin puolet (subjektiivinen muistikuviin perustuva arvio, en niin tarkkoja muistiinpanoja näkemästäni tullut tehneeksi) näkyi kohtalaisen lähellä (sanotaan 30 asteen päässä tai lähempänä) parven säteilypistettä. Kaksi näkemääni meteoria oli jotain muuta kuin kvadrantideja - nämä molemmat itse asiassa kuuluivat kirkkautensa ja visuaalisen näyttävyytensä puolesta yön parhaaseen antiin. Vastaavalle näyttävyystasolle ylsi oikeastaan vain yksi näkemistäni kvadrantideista.

Myös tässä kuvassa näkyy kvadrantidien parveen kuuluvan meteorin jättämä viiru. Sitä etsiville vinkiksi, että löytyy Lohikäärmeen tähdistön alueelta.

Geminidien tähdenlentoparvi

Omassa lajissaan runsaimpiin kuuluva Geminidien tähdenlentoparvi oli taas aktiivinen vuoden pimeimmän ajan kynnyksellä joulukuun puolivälissä. Tein havaintoja kyseisestä tähdenlentoparvesta kahtena iltana. Neljännentoista päivän (keskiviikon) iltana geminidejä näkyikin runsaasti: sitä edeltävänä iltana (tiistaina) saaliini jäi kovin laihaksi. Parven maksimi osui keskiviikolle. Havainto-olosuhteet olivat keskiviikkona muutenkin suotuisammat kuin tiistaina. Kuusta valaistuna oli pienempi osa ja se nousi illalla myöhemmin, kylmä länsituuli puhalsi vaimeammin, ja kaiken lisäksi taivasta samentaneet yläpilvet olivat ohuempia ja pienempialaisia. Molempina iltoina, mutta aivan erityisesti tiistaina, etelä-kaakkoisessa horisontissa näkyi jonkin verran salamanvälähdyksiä. Kylmä ilmamassa Englannin Kanaalin verraten lämpimän pintaveden yläpuolella lienee antanut ylimääräistä potkua konvektioilmiöille.

Kuun ympärillä näkyy tyypillinen 22 asteen rengas.

Tiistai-iltana näin vain kaksi tähdenlentoa. Näiden lisäksi, havaintoja jo lopetellessani, Kuun ympärillä erottui kirkas 22 asteen halorengas, mutta sen runsaampia halomuotoja en nähnyt.

Keskiviikkona sen sijaan pääsin nopeasti tähdenlentojen makuun - ensimmäinen meteori näkyi avoimesta makuuhuoneen ikkunasta, ja toinen puolestaan kun olin kävelemässä kohti edellisiltaista havaintopaikkaani. Kuten tiistainakin, virittelin heti ensimmäiseksi kiinteäpolttovälisellä 24 millin objektiivilla varustetun järjestelmäkamerani jalustalle ja otin runsaasti kuvia pääsääntöisesti 30 - 60 sekunnin valotusajalla ja ISO 400 - 800 herkkyysasetuksella. Noin puolentoista tunnin aikana onnistuin näkemään n. 25 geminidiä, ja näistä ainakin kolme osui myös valokuviin, tosin yksi kolmesta oli niin himmeä että sen esiin kaivamiseksi jouduin lisäämään kuvan herkkyysasetusta huomattavasti tietokoneohjelman avulla (eikä se näinkään käsitellyssä kuvassa varsinaisesti silmään pistä).

Geminidi kyntää taivasta Andromedan tähdistön alueella.

Varpaiden kylmettymisen vuoksi jouduin lopettamaan havaintojen teon melko aikaisin, vaikka meteoreja olisi luultavasti vielä näkynyt melko runsaasti. Radiantti nousi kaiken aikaa korkeammalle. Itse asiassa näin vielä ennen nukkumaanmenoa 10-15 minuutin aikana kolme meteoria makuuhuoneen ikkunan läpi.

Kirkas geminidi, Jupiter ja Seulasten tähtijoukko.

Kvadrantidien tähdenlentoparvi

Kvadrantidien parvi on useimpina vuosina yksi kolmesta runsaimmasta tähdenlentoparvesta, mutta käsitykseni mukaan se poikkeaa sekä elokuisista perseideistä että joulukuisista geminideistä maksimivaiheen lyhyehkön ajallisen keston puolesta. Tälle vuodelle maksimin ajankohdaksi oli ennustettu tammikuun kolmannen päivän iltaa kello 19 UTC. Tuona sunnuntai-iltana täällä Berkshiressä oli onnekkaasti selkeää, lumetonta ja myös kuutonta, mutta parven säteilypisteen sijainti pohjoisella taivaalla ei ollut erityisen korkea. Lähdin kuitenkin meteorisateeseen luottavaisin mielin katsomaan ja valokuvaamaan parvea tutulle havaintopaikalleni tammen taakse.

Säädin kamerani ottamaan 20 sekunnin valotuksia tähtirikkaasta alueesta itäisellä taivaalla melko suurta herkkyysasetusta käyttäen. Käyttämäni zoom-objektiivit eivät ole erityisen valovoimaisia linssejä, mikä rajoittaa kohtalaisen pahasti meteorien kuvaamista. Vaan eipä niitä meteoreja niin kasapäin näkynyt paljaalla silmälläkään. En ihan tarkalleen kellosta katsonut kauanko siellä niityllä aikaa vietin, jotakuinkin tunnin varmaankin, ja onnistuin vain yhden meteorin tänä aikana näkemään. Se oli kylläkin ihan hieno ja melko kirkas, ja olisi varmasti muuten tarttunut myös kameran kennolle, mutta valitettavasti kamerani oli meteorin näkyessä ottamassa pimeää ruutua. Kameran suuntaus olisi ollut kerrassaan optimaalinen.

Talvinen sää ja odottamaani matalampi meteoriparven aktiivisuus saivat minut palaamaan sisään iltapuuhiin. Ehdin kuitenkin jo samana iltana alustavasti tutkimaan ottamiani kuvia ja löysin kuin löysinkin yhdestä kuvasta aidon kvadrantidin, joka oli paljaalta silmältä jäänyt huomaamatta. Lentokoneiden valojen aiheuttamia juovia kuvissa oli sitten sitäkin enemmän. Muutamassa (peräkkäisessä) kuvassa näkyy myös jokin satelliitti, jonka tarkempi tunnistaminen taitaa jäädä haaveeksi.


Kuvaamani kvadrantidi näkyy viiruna ylläolevassa kuvassa. Kirkas tähti kuvan yläreunan lähellä suoraan meteorin yläpuolella on Pohjantähti. Lisäksi kuvassa näkyy koko joukko Kassiopeian ja Perseuksen tähdistöihin kuuluvia tähtiä.