M62-M66

M62: Pallomainen tähtijoukko, Käärmeenkantaja.

Kevätgalaksien sarjan katkaisee taas yksi etelän pallo, jonka tähän vuodenaikaan voi kohtuullisesti tavoittaa aamutaivaalta. Aiempiin etelän palloihin (M54, M55) verrattuna kohde M62 oli miltei kiitollinen kuvattava. Tämä lähinnä sen vuoksi että kuvaaminen oli mahdollista vielä taivaan ollessa melko pimeä. Toki tämänkin pallon poimiminen vaati puidenlatvojen ja valonheitinpylväiden väistelyä: onneksi valonheittimet kuitenkin olivat pimeänä.

M63: Galaksi, Ajokoirat. 

Havaintolistallani seuraavat neljä kohdetta olivat kaikki pohjoisen taivaanpallon galakseja, ja vieläpä kohtuullisen näyttäviä sellaisia. Auringonkukkagalaksin (M63) kuvasin heti pallokohteen M62 perään naapurikylän virkistysalueelta. Galaksit M64-M66 puolestaan kuvasin kotipihastani eräänä toukokuun puoliväliin osuneena pilvettömänä ja kuuttomana yönä.

M64: Galaksi, Bereniken hiukset. 

M65 (alaoikealla) ja M66 (alavasemmalla): Galaksit, Leijona. Kuvan yläreunassa myös galaksi NGC 3628.

Neitsyt

Galakseistaan Neitsyt tunnetaan, eikös? Keskimäärin joka kymmenes Messierin luettelon kohteista sijaitsee Neitsyen tähdistössä, ja kaikki nämä 11 kohdetta ovat galakseja. Ensimmäiseen (M49) tutustuin jo maaliskuussa, ja nyt vuorossa olivat kohteet M58-M61. Nämä ovat melko himmeitä ja pieniä näennäiseltä kooltaan. Alla nähtävät näytteet on kuvattu Kuun valaisemien yläpilvien läpi.

M58 (ylävasemmalla), M59 (yläoikealla), M60 (alavasemmalla), ja M61 (alaoikealla): galakseja (Neitsyt).

Lyyra

Kaksi Messierin luettelon kohteista sijaitsee Lyyran kauniissa tähdistössä. Nämä ovat listalla peräkkäin, joten oli luontevaa kuvata molemmat samalla kertaa. Kohteista jälkimmäinen, M57, on yksi taivaan tunnetuimmista planetaarisista sumuista.

M56: Pallomainen tähtijoukko, Lyyra

M57: Planetaarinen sumu, Lyyra

 

Etelän pallot

Saanen esitellä, toistaiseksi vaikeimmat Charles Messier 110 -haasteen aikana tapaamani kohteet: kaksi pallomaista tähtijoukkoa Jousimiehen tähdistössä, molemmat niin syvällä etelässä etteivät ne milloinkaan nouse edes 10 asteen korkeudelle (Lontoon leveyspiirillä), eivätkä kohteet taitaisi niitä näyttävimpiä noin muutenkaan olla. Tilannetta ei helpota se että projektin eteenpäin viemisen kannalta olisi tärkeää kuvata nämä mahdollisimman aikaisin keväällä - jotta Neitsyen ja Leijonan ym. kevättalven kohteiden kuvaamiseen jäisi vielä aikaa - mutta toisaalta nämä ilmestyvät aamutaivaalle vasta huhti- toukokuun vaiheilla. Käytännössä jouduin siis hakemaan kompromissia sekä taustataivaan pimeydestä että havaintokohteen korkeudesta tinkien. Jonkinlaiseen tulokseen sentään pääsin.

Käytin näiden kohteiden kuvaamiseen kaksi aamuyötä. M54 ilmestyi aamutaivaalla aiemmin, ja sainkin tämän tarttumaan kennolle jo huhtikuun puolivälissä. M55 ei tuolloin ollut vielä realismia, mutta kuukautta myöhemmin jo oli. Kohteiden korkeuskulma kuvaushetkellä oli molemmilla kerroilla viiden asteen luokkaa, auringon ollessa samaan aikaan n. 12 astetta horisontin alapuolella.

M54: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies. Vasemmalla kahdeksan kuvan pino vaalenevalta aamutaivaalta huhtikuun puolivälissä. Oikealla yksittäisruutu vielä melko pimeältä taivaalta toukokuussa.

M55: Pallomainen tähtijoukko, Jousimies.

Näiden kohteiden myötä tähtikuvausprojektini saavutti puolivälin: luettelon 110 kohteesta olen nyt kuvannut 55.