Kylmänä marraskuisena aamuna ilmassa oli ohuelti sumua ja mieleeni juolahti etsiä sumukaarta. Se löytyikin helposti! Kuperan peilin pinnasta tämä kaunis ilmiö jopa pomppasi esiin, samaten kuin laajakulmaobjektiivin ja kameran läpi katsottaessa, mutta apuvälineittä kaari oli vaikeammin hahmotettavissa.
Jostain syystä en näitä sateenkaaren pikkuserkkuja ole oikein koskaan oppinut näkemään. Luulisin sumukaaren olevan kutakuinkin jokasyksyinen ilmiö, mutta olenkohan niitä kaikkien näiden vuosien aikana edes puolta tusinaa nähnyt? Ehken vain ole tullut katsoneeksi peiliin.
Sumukaari syntyy valon sirotessa pienistä - oleellisesti sadepisaraa pienemmistä - vesipisaroista. Pisaran koolla on merkitystä syntyvän kaaren ulkomuodon kannalta. Yleensä sumukaaret ovat lähes värittömiä ja reunoiltaan epäteräviä. Kaaren koon suhteen sumukaari ei silti jää paljoa jälkeen sateenkaaresta (vaikka oheinen kuva toisen vaikutelman saattaa antaa).
