"Epävarma diffuusi vasta-aurinkokaari on rasite tilastoissa ja keskusteluissa" totesi eräs pitkän linjan haloaktivisti 90-luvun puolivälissä, kun agendalla oli rariteettikomitean perustaminen Ursan halojaostolle saapuvien havaintojen arvioimiseksi. Sinänsä hyvin sanottu, mutta kun itselläni täysin varmojen ja valokuvin todennettujen havaintojen lukumäärä tästä nimenomaisesta halomuodosta on toistaiseksi nollan tuntumassa, en malta olla esittelemättä viimeaikaisia tutkimuksiani lokakuun 25. päivän, 2015, iltanäytelmän tiimoilta.
Kyseessä on siis Kuun halonäytelmä, jota kuvasin Berkshiressä Lontoon turistireissulta kotiin palattuani, ja josta tein myös julkisen havaintoraportin aikoinaan Taivaanvahtiin (kts. http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/44654 ). Näytelmää hallitsi kirkkaat halot 22° suunnalla, mukaanlukien ajoittain varsin näyttävä yläkovera Parryn kaari ja myös kohtuulliset Lowitzin kaaret. Horisonttirengas ylsi parhaimmillaan ympäri taivaan ja 120° sivukuut olivat epäilemättä kirkkaimmat koskaan näkemäni. Otin jonkin verran kuvia myös vastapuoliselta taivaalta, nimenomaan vasta-aurinkokaarten mahdollisuuden vuoksi, vaikkakaan sillä suunnalla ei horisonttirenkaan lisäksi oikein muuta mielenkiintoista silmälle näkynytkään.
Kollaasikuvan ylävasen paneeli on kolmesta yksittäisruudusta koostettu pino. Kuvan kirkkain halo on valkea horisonttirengas, joka erottuu vaivattomimmin kuvan alemman puoliskon keskellä mutta on selvästi erotettavissa myös kuvan vasemman reunan tuntumassa, ja jotenkuten myös oikean reunan lähellä pähkinäpensaasta ylös. 120° sivukuu on tässä kuvassa vaatimaton, mutta erottuu horisonttirenkaan varrella suoraan kuusipuun latvasta ylös lähellä kuvan vasenta reunaa. Wegenerin vasta-aurinkokaari näkyy parhaiten kuvan vasemman puoliskon yläosassa karkeasti ottaen horisonttirenkaan suuntaisena lievästi punareunaisena kaarena. Mahdollinen diffuusi vasta-aurinkokaari näkyy ylösalaisena V-kuviona välittömästi horisonttirenkaan kirkkaimman kohdan alapuolella (kuvan alaosassa keskellä).
Kollaasikuvan muut paneelit ovat Halopoint-simulaatioita valonlähteen korkeuskulmalle 32°. Käytössä on kaksi erillistä jääkidepopulaatiota: laattapopulaatio tekee horisonttirenkaan, 120° sivukuut ja zeniitinympäristön kaaren (joka ei kylläkään erotu pinokuvassa lainkaan). Pylväspopulaation osalta simulaatioissa on sovellettu valonkulkusuodattimia siten, että yläoikeaan paneeliin piirtyy pelkästään Wegenerin vasta-aurinkokaari, alavasempaan paneeliin Trickerin vasta-aurinkokaari, ja alaoikeaan paneeliin diffuusin vasta-aurinkokaaren valonkulku 3-1-5-7. Pinokuvassa nähtävän ylösalaisen V-kuvion muoto ja sijainti sopii näistä parhaiten diffuusin vasta-aurinkokaaren simulaatioon. Sen vuoksi esittäisin varovaisena tulkintanani että näytelmässä on mukana sekä Wegenerin kaari että diffuusi vasta-aurinkokaari.
