Pintahalo

Jääsumuhalot ovat Fennoskandiassa ja eräillä muillakin napakalotin alueilla tavanomaisia talven ilmiöitä, mutta täällä Englannissa en ole moisia ainakaan vielä tavannut. Kuitenkin, tammikuun puoliväliin osuneen kylmän sään jakson aikana näin kahtena perättäisenä aamuna 22 asteen renkaan nurmikentän pintaan tiivistyneessä kuurassa. Omassa lajityypissään tämä oli ensimmäinen havainto minulle, vaikka kuura sinänsä ei aivan ennenkokematon sääilmiö täällä olekaan. Suomessa vastaavia haloja olen toki nähnyt.

22 asteen halorengas nurmikentän pinnassa. Pinottu kuva, lisäksi käsitelty
epäterävällä maskilla kontrastin lisäämiseksi.

Ensimmäisellä kerralla en liikkeelle lähtiessäni ollut huomannut ottaa parempaa valokuvauslaitteistoa mukaani (kukapa nyt tennistä pelatessaan järjestelmäkameraa tarvitseekaan?). Kännykkäkameralla yritin pintahaloa dokumentoida, mutta eihän siitä mitään tullut. Onnekseni seuraava aamu oli ihan yhtä kylmä, ja sain toisen mahdollisuuden. Myös järjestelmäkameralla tulokset olivat jäädä kovin laihoiksi. Muutamissa kuvissa näkyy, jos osaa katsoa, heikko aavistus pintahalosta horisontissa siintävän metsän edustalla, mutta pääosin irtokiteisenä näkynyt halo vain muutaman metrin etäisyydellä ei kuvissa toistu lainkaan. Lopulta päätin ottaa runsaan määrän kuvia ja pinota ne jälkeenpäin tietokoneella yhdeksi kuvaksi. Tällä menetelmällä sain halon puolittain edustavasti ja tunnistettavasti esiin, vaikkakaan ei tuo lopputulos missään nimessä visuaalista vaikutelmaa vastaa. Silmällä elävässä tilanteessa katsottuna halo muodostui huomattavan selvästi kirkkaista ja kauniin värisistä valopisteistä halorenkaan kehällä. Pinotussa valokuvassa valopisteitä on paljon enemmän, mutta ne ovat himmeämpiä.