Etsin sopivia havaintopaikkoja pelloilta ja poluilta, mutta lopulta parhaaksi paikaksi osoittautui se sama nurmikenttä, jolla edellisenkin pintahalon näin. Pellonreunassa horisontti auringonnousun suuntaan oli kyllä avoimempi, ja erityisesti heti auringon noustua mahdollisuudet halon näkymiseen olisivat voineet olla otollisemmat, mutta käytännössä peltokasvillisuus oli aivan liian epätasaista kunnollisen halon muodostumiselle. Yksittäisiä kidevälkähdyksiä pellossa toki näkyi, ja niitä näkyi myös polkuja reunustavissa karhunvatukkapensaissa, mutta varsinaista haloa ei näistä kovin harvalukuisista jääkiteistä muodostunut.
12 syötekuvasta koostettu summakuva; paljaalla silmällä helmikuun neljännen päivän kuurahalo näytti karkeasti ottaen tältä.Edellisen postauksen jälkimainingeissa olin ehtinyt opetella IRIS-kuvankäsittelyohjelmiston käyttöä. Yksi tämän ohjelmiston tarjoama mielenkiintoinen ominaisuus on pinoaminen kirkkaimman pikselin menetelmällä - itse asiassa tämä nimenomainen ominaisuus on ainoa syy, miksi vaivauduin kyseiseen ohjelmistoon tässä vaiheessa tutustumaan. Aikaisemmin olen käyttänyt halokuvien pinoamiseen Registax-nimistä ohjelmistoa, jossa pinoaminen taitaa poikkeuksetta perustua syötekuvien keskiarvoon. Kuurahalokuvia pinotessa kirkkaimman pikselin menetelmä näyttäisi tuovan halon huomattavasti paremmin esiin.
52 syötekuvasta koostettu summakuva, jossa kuva-alaa hallitsee 22 asteen rengas. Myös 46 asteen renkaasta on erotettavissa viitteitä.
