Planeettojen esiinmarssi

Torstaina 8. lokakuuta aamulla oli määrä Saturnuksen ja Merkuriuksen olla taivaalla poikkeuksellisen lähellä toisiaan, ja näiden lisäksi myös Venus ja Mars olivat näkyvissä. Heräsin tuona aamuna tuntia tavallista aikaisemmin (kuudelta) ja hieman toivoin ettei taivas olisi yön aikana seljennyt. Edellisenä iltana oli satanut melko runsain mitoin, mutta selvästikin sade oli yön aikana tauonnut ja tähdet näkyivät makuuhuoneen ikkunasta kirkkaina.

Suuntasin kotikadun toisella puolella olevalle niitylle kameroineni ja aloitin kuvaamisen n. kello 6.15, jolloin kaikki em. planeetat olivat jo näkyvissä (ja myös näkyivät vaivatta). Aamu jatkoi valkenemistaan melko nopeasti, joten kuvaamisen kanssa oli syytä toimia nopeasti. Kuvasin planeettojen kohtaamista parisenkymmentä minuuttia ensin avoimelta niityltä ja lopuksi tammen oksiston alta. Lopuksi otin allsky-linssilläni muutamia kuvia yleisestä taivaankannen näkymästä, jota hallitsi ennen kaikkea lähes täysi kuu sekä muutamat lentokoneiden tiivistymisjuovat. Mars näkyi korkealla taivaalla Kaksosten tähdistön liepeillä.



Päätin todistaa planeettojen esiinmarssia vielä illansuussa Jupiteria, Uranusta ja Neptunusta katsomalla. Mahdollisuus nähdä kaikki aurinkokuntamme planeetat saman päivän aikana ei ole ihan jokapäiväinen juttu. Onneksi taivas oli myös illalla riittävän selkeä näihin puuhiin. Jupiterin näkeminen ei tietenkään ollut temppu eikä mikään - katselimme sitä kotipihalla yhdessä lasten kanssa n. kahdeksan aikaan illalla. Neptunuksen ja Uranuksen näkeminen sen sijaan olisi jäänyt haaveeksi ilman tarkkoja tähtitaivaan koordinaatteja ja Uranometria-kartastoa. Neptunus majaili Vesimiehen tähdistössä vain muutaman asteen päässä Jupiterista ja sen löysinkin jo muutaman minuutin hakemisen jälkeen. Sen sijaan Uranuksen löytämiseen jouduin käyttämään jo vähän pidemmän tovin. Uranus on nykyisin Kalojen tähdistössä melko himmeiden tähtien valtaamalla alueella. Lopulta sain Uranuksen linssiputkeni näkökenttään n. varttia vaille yhdeksän illalla. Kaikkien planeettojen näkeminen otti siis kokonaisuudessaan aikaa alle 13 tuntia.

Projektiaihioita

Muutin Helsingistä Englantiin työn perässä elokuun puolivälissä 2009, ja melko pian uuteen kotiin asetuttuani huomasin kotipihan ja asuinalueen ympäristön tarjoavan kohtuulliset mahdollisuudet havaitsevan tähtiharrastuksen harjoittamiseen. Tähtiharrastusmielessä loppukesä 2009 menikin ennen kaikkea Jupiterin tarkkailun sekä valokuvauskokeiluiden merkeissä. Näillä näkymin asun Englannissa parisen vuotta, minkä pitäisi olla riittävä aika monenkinlaisten projektien suorittamiseen. On sitten toinen kysymys, tuleeko näitä projekteja koskaan vietyä sen pidemmälle.

Uusi havaintopaikkani sijaitsee n. leveyspiirillä 51N, eli käytännössä eteläisen taivaan kohteet näkyvät kukin n. yhdeksän astetta korkeammalla kuin Helsingissä. Muihin potentiaalisiin etuihin Helsinkiin nähden kuuluvat toisaalta se, että jo oma kotipiha tarjoaa vallan kelvollisen havaintopaikan ja käytännössä ei siis tarvitse panostaa siirtymiin paikasta toiseen keskellä yötä, toisaalta se että yöt ovat kohtuullisen pimeitä myös keskikesällä. Vastaavasti havaintokelit lienevät täällä keskimäärin lämpimämpiä kuin Helsingissä. Joku voisi luulla että valosaastetta olisi täällä kovinkin paljon, mutta käytännössä sitä tuskin on paljoakaan enempää kuin Helsingissä.

Listaanpa tähän muutamia mielessä pyörineitä tähtiharrastajan projekteja, joiden toteuttaminen näillä leveyspiireillä voisi tulla kysymykseen:

Puuttuvien Messierin luettelon kohteiden havaitseminen:
Osa Messierin luettelon kohteista ei tunnetusti näy Suomessa lainkaan, ja lisäksi on koko joukko kohteita jotka näkyvät huonosti ja vain vaivoin. Eteläisessä Englannissa kaikki luettelon kohteet pitäisi ainakin periaatteessa olla havaittavissa, tosin pari eteläisintä saattavat olla käytännössä liian vaikeita kohteita. Joka tapauksessa havaittujen kohteiden luetteloon pitäisi olla hyvät mahdollisuudet saada täydennystä, erityisesti pimeiden kesäöiden koittaessa.

Helix-sumun havaitseminen ja valokuvaaminen kaukoputkella:
Tätä kuuluisaa planetaarista sumua on sanottu kauniiksi, ja toistaiseksi en ole sitä kunnolla nähnyt. Kohteen deklinaatio on -21 asteen luokkaa, eli käytännössä Suomesta tätä on jo hyvinkin vaikea nähdä. Tuskin se nyt liian helppo kohde täältäkään katsottuna on. Aikanaan olen kiikareilla tehnyt tästä sumusta havainnon Turkin maaperällä, mutta tuolloin kyseinen kohde oli kuitenkin vain nippa nappa havaittavissa. Täällä olisi, ainakin hyvän kelin tullen, mahdollisuus kokeilla viisituumaisen linssiputken ja 120-160-kertaisen suurennuksen voimaa. Olisi mielenkiintoista tehdä omakohtaista vertailevaa tutkimusta esim. Lyyran rengassumuun nähden. Myös tämän kohteen valokuvaaminen siten, että kuvasta kohteen tunnistaisi, olisi yksi realistinen, muttei liian helppo tavoite.

Sääsatelliittien havaitseminen:
Sääsatelliitteja (varsinkin niitä naparadalla olevia) voi vallan mainiosti havaita Suomestakin käsin, mutta täällä näiden havaitsemiseen liittyy työkuvioideni kautta aivan uudenlainen mielenkiinto. Erityisesti voisin ottaa tehtäväkseni Metop-A- sekä EOS-AQUA-satelliittien havaitsemisen, sillä näiden satelliittien kyydissä kiertävät IASI- ja AIRS-instrumentit ovat juuri niitä, joiden mittausten hyötykäyttöä työssäni tutkin. AQUA-satelliitin yhteydessä voisi olla mielenkiintoista kokeilla vaikkapa koko A-Train-satelliittimuodostelman valokuvaamista samaan kuvaan. Tähän muodostelmaan kuuluu viitisen satelliittia, jotka kulkevat samalla radalla muutaman minuutin välein kunkin maapisteen yli.

Eta-akvaridien tähdenlentoparven havaitseminen:
Tämä tähdenlentoparvi on aktiivinen toukokuussa, jolloin Suomessa yöt alkavat olla jo liian valoisia järkevään meteorihavainnointiin. Parvi ei runsaudessa yllä perseidien tasolle, mutta ylittää kuitenkin mennen tullen valtaosan pikkuparvista; esim. Tähdet 2006 -vuosikirjan taulukon mukaan parven ZHR-arvo on 60.