Komeettametsällä keskikesällä

Säät ovat suosineet tähtiharrastusta viime aikoina, sen sijaan työntäyteiset päivät toimistolla ja kotona eivät. Juhannusviikolla päätin uhrata yhden iltayön (22.-23.6.2010) unet tähtiharrastukselle, sillä halusin nähdä omin silmin miten pimeä keskikesän yö näillä leveysasteilla on. Kaikki juhannusta Suomessa viettäneet tietävät että keskikesällä ei juurikaan näy tähtiä korkeilla leveysasteilla. Yhdeksän astetta Helsinkiä etelämpänä asiat eivät kuitenkaan ole näin huonosti. Karkeasti ottaen yö pimenee Greenwichin leveysasteella kesäpäivänseisauksen aikaan yhtä pimeäksi, kuin Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa tai elokuun puolivälissä.

Yön pimeyden havaitsemisen lisäksi minua kiinnosti nähdä millaisia tähdistöjä taivaalla, erityisesti etelätaivaalla, tähän aikaan vuodesta ylipäätään on. Suomessa kesiä viettäneenä omakohtaiset kokemukset esim. Skorpionin tähdistön katselemisesta ovat vielä aika vähissä. Kaikesta tästä pohjustuksesta huolimatta yön päähuomion varasti edellisenä vuonna löydetty pyrstötähti C/2009 R1 (McNaught), joka olisi ainakin periaatteessa havaittavissa Ajomiehen tähdistössä matalalla pohjoistaivaalla.

Valitsin havaintovälineiksi silmälasit sekä 10x50-peruskiikarini, joiden kuvittelin riittävän mainiosti komeetan näkemiseen, olihan komeetta ennusteiden mukaan suhteellisen kirkas (nimenomaan suhteessa komeettojen tyypilliseen kirkkauteen). Kaukoputki jäi tällä kertaa keittiön nurkkaan. Astelin fleecepaitaan ja pitkiin housuihin pukeutuneena ulos iltayhdentoista aikaan, jolloin tähtiä näkyikin jo mukavasti. Pohjoistaivas oli toki vielä melko vaalea. Ajomiehen kirkkain tähti Capella löytyi vaivatta paljaalla silmällä matalalta pohjoistaivaalta, ja kiikareiden avulla ei ollut temppu eikä mikään erottaa myös tähdistön toiseksi kirkkainta tähteä eli Menkalinaa kymmenkunta astetta Capellasta vasemmalle. Komeetan olisi pitänyt näkyä Capellan ja Menkalinan välissä, ehkä asteen tai kaksi näitä tähtiä yhdistävän janan pohjoispuolella. Vaalealla taivaalla ei näiden kahden tähden lisäksi kuitenkaan näkynyt mitään. Yön pimeimpään hetkeen oli vielä pari tuntia aikaa, ja tiesin että taivas oli pimenemään päin, joten päätin palata asiaan hieman myöhemmin.

Koska aikaa oli runsaasti ja havaintovälineet olivat mukana kulkevaa sorttia, päätin spontaanisti lähteä kävellen kolmen kilometrin päähän peltojen keskellä kulkevalle polulle, jota pitkin olen usein lenkkeillyt. Tiesin, että siinä paikassa horisontti olisi poikkeuksellisen avoin sekä pohjoiseen että etelään päin, ja lisäksi katuvaloista olisi todennäköisesti vähemmän harmia kuin kotiniityllä.

Yö todellakin pimeni vielä huomattavasti. Pellon reunaan saapuessani tähtiä näkyikin jo valtavasti. Toisella neljänneksellään ollut Kuu paistoi häiritsevästi eteläisellä taivaalla Vaa'an tähdistössä, parikymmentä astetta Antareksesta (Skorpionin tähdistön kirkkain tähti) oikealle, tehden turhiksi yritykseni nähdä Messierin luettelon neljäs kohde kiikareilla (mistäpä sitä tietää olisiko se näkynyt vaikka Kuu ei taivaalla olisi ollutkaan?). Jousimiehen tähdistö oli puolenyön aikoihin (tähtiaika n. 17h) vasta nousemassa eteläkaakon suunnalla. Skorpionin lisäksi etelätaivasta hallitsi Käärmeenkantajan tähdistö, keskitaivaan ollessa Herkuleen, Lohikäärmeen, Lyyran ja Karhunvartijan miehittämiä.

Pohjoistaivas oli selvästi pimentynyt yön edetessä, ja Capellan lisäksi Menkalina oli jo helppo nähdä paljaallakin silmällä. Kiikareiden avulla saatoin nähdä muutamia selvästi himmeämpiä, ehkä viidennen tai kuudennen suuruusluokan tähtiä Ajomiehen tähdistössä. Harmillisesti ohuet yläpilvikuidut himmensivät näiden tähtien valoa ajoittain. Melko pian huomasin kaksi suunnilleen yhtä himmeää tähtimäistä kohdetta jotakuinkin siinä paikassa, missä komeetan oletin olevan. Olisiko komeetta mahdollisesti jompikumpi näistä? Nämä kohteet olivat lähes pohjois-etelä-suunnassa n. asteen päässä toisistaan. Parhaimmillaan näistä alempi näkyi aavistuksenomaisesti sumumaisena, joten aloin uskoa tunnistaneeni sen hakemakseni komeetaksi. Tarkkailin tätä tähtitaivaan aluetta parikymmentä minuuttia yrittäen saada asiaan paremman varmuuden ja samalla painaen tähtien sijainnit mieleeni niin hyvin, että kotiin palattuani voisin verrata näkemääni tähtikarttaan. Lopulta puoli yhden jälkeen päätin lähteä talsimaan kotiniittyä kohti, jotta olisin yön pimeimmällä hetkellä valmis luomaan viimeisen silmäyksen komeettaan lähes kotioveltani.

Kuten olin odottanut, samat tähdet ja myös komeetta näkyivät kotiniityltä siinä missä pellonreunaltakin, vain niukasti puidenlatvojen yläpuolella tosin. Näkymä ei kuitenkaan ollut vajaan puolen tunnin kävelyn aikana muuttunut niin paljoa kirkkaammaksi, että olisin vieläkään täysin varmasti uskaltanut julistaa onnistuneeni näkemään itse komeetan. Sen sijaan jo ensimmäinen vilkaisu Uranometria 2000.0 -tähtikartastoon antoi asialle lopullisen varmuuden. Kaikki näkemäni tähdet oli helposti tunnistettavissa tähtikartan avulla, ja komeetaksi tulkitsemani aavistuksenomaisesti sumumainen kohde sijoittui täsmälleen ennustettuun paikkaan tähtitaivaalla. Kävin tyytyväisin mielin nukkumaan puoli kahden aikaan.