Messierin luettelon kohteista

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani mainitsin suunnitelmistani dokumentoida havaintoja niistä Messierin luetteloon listatuista syvän taivaan kohteista, joista en ole arkistooni saanut merkintää kultaisella 90-luvulla. Ensisijaisen motiivin tälle hankkeelle suo nykyisen havaintopaikkani hieman Suomea eteläisempi sijainti, mikä parantaa mm. Linnunradan keskuksen suunnalla olevien tähtijoukkojen ja emissiosumujen näkyvyyttä ehkä ratkaisevasti Suomen olosuhteisiin verrattuna. Valtaosa kysymykseen tulevista Messierin luettelon kohteista sijaitsee nimenomaan Linnunradan keskuksen suunnalla Jousimiehen ja Skorpionin tähdistöissä, jotka ovat parhaiten havaittavissa kesäaikaan. Talvitaivaalla näitä kohteita on huomattavasti vähemmän.

Eräänä tammikuisena kuuttomana ja kuulaana sunnuntai-iltana päätin ottaa asiakseni viedä tätä projektia aavistuksen eteenpäin ja tarkistin, mitkä aiemmin huomiotani vaille jääneistä Messierin luettelon kohteista ovat nyt iltataivaalla näkyvissä. Kävi ilmi, että Orionin tähdistössä oleva kirkkaahko heijastussumu M78 sekä Yksisarvisen tähdistön suunnalla näkyvä avonainen tähtijoukko M50 ovat minulta toistaiseksi havaitsematta. Nämä kohteet eivät itse asiassa ole erityisen syvällä etelässä, eli ne ovat suht. kelpoisia havaintokohteita Suomestakin, mutta syystä tai toisesta en ole niitä aiemmin tullut havainneeksi. Nyt oli oiva tilaisuus korjata tämä asia.

Saatuamme lapset nukkumaan iltayhdeksään mennessä ryhdyin toimeen. Koska suunnitelmani oli ottaa em. kohteista valokuvia kaukoputken läpi, oli ensimmäinen tehtävä suunnata kaukoputkenjalusta taivaannapaan siten, että paria sekuntia pidemmät aikavalotukset tulivat mahdollisiksi. Jalustan suunnattuani vilkaisin ensimmäiseksi Orionin suurta kaasusumua (M42), ja melkein samantien etsinkin illan varsinaisena havaintokohteena olevan heijastussumun putken näkökenttään. M78 on melko helppo löytää, sillä se sijaitsee vain parin asteen verran pohjoiseen Orionin vyön vasemmanpuoleisesta (itäisimmästä) tähdestä. Jo ensimmäisellä silmäyksellä (30-kertaisella suurennuksella) saatoin erottaa näkökentän keskeltä kaksi himmeähköä tähteä, joista toisen ympärillä erottui heikosti sumua. Tarkistin kohteen näkymisen myös suuremmalla suurennuksella (60x), mutta kohde ei erottunut oleellisesti paremmin.

Ennen valokuvauspuuhiin ryhtymistä etsin taivaalta näkökenttään myös illan toisen havaintokohteen. Tämä oli aavistuksen verran vaikeampi löytää. Lähdin liikkeelle Siriuksesta, jonka itä- ja koillispuolella olevaa muutaman 5.-6. suuruusluokan tähden jonoa hyödyntämällä sain suunnattua putkeni suunnilleen oikein sivusuunnassa. Itse tähtijoukko löytyi tämän jälkeen melko nopeasti putkea varovasti ylöspäin kääntämällä.

Seuraava askel oli kiinnittää okulaarin paikalle kamera ja tarkentaa se Bahtinovin maskin ja Siriuksen avulla. Harmikseni huomasin melko nopeasti testivalotuksia tehdessäni, ettei seuranta salli juurikaan yli 30 sekunnin valotuksia. Luullakseni kaukoputki-kamera-vastapaino-yhdistelmäni olisi vaatinut paremman tasapainon, jotta pidemmistä valotuksista olisi voinut haaveilla. En kuitenkaan tällä kertaa malttanut asiaan sen enempää paneutua (ehkä sitten seuraavalla kerralla voin pitää tämänkin näkokohdan mielessäni jo jalustaa suunnatessani).

M78 ei näin lyhyillä valotuksilla tullut juurikaan esiin. En tosin tiedä auttaisiko minun laitteistollani kuvattaessa pidempi valotusaika paljoakaan, koska kyseessä on melko pienialainen kohde ja putkeni lyhyehkö (600 mm) polttoväli tuottaa melko laajan näkökentän. M50 sen sijaan näkyy kuvissa kohtuullisesti (tunnistettavasti). Ohessa Registax-ohjelmalla pinoamani seitsemästä 15 sekunnin valotuksesta koostettu (ja rajattu) mallikuva. Herkkyysasetus oli ISO 800.

Kvadrantidien tähdenlentoparvi

Kvadrantidien parvi on useimpina vuosina yksi kolmesta runsaimmasta tähdenlentoparvesta, mutta käsitykseni mukaan se poikkeaa sekä elokuisista perseideistä että joulukuisista geminideistä maksimivaiheen lyhyehkön ajallisen keston puolesta. Tälle vuodelle maksimin ajankohdaksi oli ennustettu tammikuun kolmannen päivän iltaa kello 19 UTC. Tuona sunnuntai-iltana täällä Berkshiressä oli onnekkaasti selkeää, lumetonta ja myös kuutonta, mutta parven säteilypisteen sijainti pohjoisella taivaalla ei ollut erityisen korkea. Lähdin kuitenkin meteorisateeseen luottavaisin mielin katsomaan ja valokuvaamaan parvea tutulle havaintopaikalleni tammen taakse.

Säädin kamerani ottamaan 20 sekunnin valotuksia tähtirikkaasta alueesta itäisellä taivaalla melko suurta herkkyysasetusta käyttäen. Käyttämäni zoom-objektiivit eivät ole erityisen valovoimaisia linssejä, mikä rajoittaa kohtalaisen pahasti meteorien kuvaamista. Vaan eipä niitä meteoreja niin kasapäin näkynyt paljaalla silmälläkään. En ihan tarkalleen kellosta katsonut kauanko siellä niityllä aikaa vietin, jotakuinkin tunnin varmaankin, ja onnistuin vain yhden meteorin tänä aikana näkemään. Se oli kylläkin ihan hieno ja melko kirkas, ja olisi varmasti muuten tarttunut myös kameran kennolle, mutta valitettavasti kamerani oli meteorin näkyessä ottamassa pimeää ruutua. Kameran suuntaus olisi ollut kerrassaan optimaalinen.

Talvinen sää ja odottamaani matalampi meteoriparven aktiivisuus saivat minut palaamaan sisään iltapuuhiin. Ehdin kuitenkin jo samana iltana alustavasti tutkimaan ottamiani kuvia ja löysin kuin löysinkin yhdestä kuvasta aidon kvadrantidin, joka oli paljaalta silmältä jäänyt huomaamatta. Lentokoneiden valojen aiheuttamia juovia kuvissa oli sitten sitäkin enemmän. Muutamassa (peräkkäisessä) kuvassa näkyy myös jokin satelliitti, jonka tarkempi tunnistaminen taitaa jäädä haaveeksi.


Kuvaamani kvadrantidi näkyy viiruna ylläolevassa kuvassa. Kirkas tähti kuvan yläreunan lähellä suoraan meteorin yläpuolella on Pohjantähti. Lisäksi kuvassa näkyy koko joukko Kassiopeian ja Perseuksen tähdistöihin kuuluvia tähtiä.