Heinäkuisia halohavaintoja

Heinäkuun neljännellä viikolla näkyi jälleen hieman erikoisempia halomuotoja. Maanantaina 19.7. en kyennyt töihin edellisen yön kuumetilasta toipuakseni, mutta sen sijaan keskipäivällä kykenin valokuvaamaan kauniisti kaartuvaa 22° sivuavan kaaren alaosaa kotipihasta. Myöhempi kuvien käsittely tietokoneen ääressä (erityisesti nk. pinoamistekniikan soveltaminen) toi pilvikuitujen seasta esiin myös himmeän 9° renkaan sekä horisonttirenkaan.

24 yksittäisestä ruudusta koostettu (pinottu) kuva heinäkuun 19. päivän halonäytelmästä. 22° renkaan ja sivuavien kaarten rinnalla kuvassa on 9° rengas sekä horisonttirengas.

Kolme päivää myöhemmin kotikaupunkini jäi ukkosen alle, ja sademittariin kertyi iltapäivällä tunnin aikana kymmenkunta milliä vesipisaroita. Illemmalla taivas oli kuitenkin kirkkaampi. Konvektiopilvien takana majaillut tasaisehko ja paksuhko harsopilvi tuotti kauniin halonäytelmän, jota hallitsi varsin kirkas zeniitinympäristön kaari. Näytelmään sisältyi myös keskikirkas 120° sivuaurinko, joka tällä kertaa näkyi ilman selviä viitteitä horisonttirenkaasta.

Tavallista kirkkaampi zeniitinympäristönkaari hallitsee maisemaa 22.7.2010. Lisäksi kuvassa näkyy 22° rengas sekä oikeanpuoleinen sivuaurinko.

Valaisevat yöpilvet 9.-10.7.2010

Valaisevia yöpilviä hämärtyvällä pohjoistaivaalla kello 22.47.

Kesän ensimmäinen omalle kohdalleni osunut valaisevien yöpilvien näytelmä osui omalle kohdalleni perjantai-iltana 9.7.2010. Olin jo aikaisemmin päivällä ehtinyt suunnitella kaukoputken käyttämistä tulevana yönä Skorpionin ja Jousimiehen tähdistöissä olevien runsaslukuisten syvän taivaan kohteiden katsomisen merkeissä, ja lasten nukahdettua jouduin vähän mietiskelemään mitä tekisin pimeää odotellessani. Yöpilvinäytelmä tarjosi juuri sopivasti tekemistä.

Näytelmän alkupuolella yöpilvet näyttäytyivät melko laajoina, ja niiden yläreuna ulottui n. 40 asteen korkeudelle, reilun kymmenen asteen päähän Pohjantähdestä siis. Näytelmän loppua kohti yöpilvialueen yläreuna vetäytyi alemmaksi sitä mukaa, kuin Aurinko painui alemmaksi ja pilvialue jäi enemmän ja enemmän Maan varjon puolelle. Loppua kohti näytelmä kuitenkin kirkastui, ei vähiten pimenevän taustataivaan ja sitä myöten lisääntyvän kontrastin ansiosta. Otin näytelmästä kaikkiaan kolmisenkymmentä valokuvaa. Tästä yöpilvinäytelmästä tehtiin runsaasti havaintoja muuallakin Englannissa, noteerasipa Optics Picture of the Day -sivustokin tämän eräänä päivänä seuraavalla viikolla.

Kello 23.06.

Kesäkuisia halonäytelmiä

Kesäkuussa näkyi muutamia tavanomaista parempia halonäytelmiä. Suomessa yläpilvihalojen laatu ja määrä ovat korkeimmillaan tyypillisesti huhtikuussa, ja en osannut lainkaan odottaa että täällä olisi toisin. Kevät tuli ja meni ilman sen suurempia halonäytelmiä, mutta kesäkuu pelasti paljon saarivaltakunnan maineesta halojen havaintopaikkana.

Korkean auringon horisonttirengas 2.6.2010.

Kesäkuun toisena päivänä näin ensimmäistä kertaa horisonttirenkaan Englannin maaperällä. Olin tuolloin matkustamassa lasten kanssa Suomeen, ja horisonttirengas näkyi Heathrowin kolmosterminaalin edustalla yhdessä keskitasoisen 22 asteen renkaan kanssa. Siinä tilanteessa en tietenkään voinut jäädä tilannetta seuraamaan pidemmäksi aikaa, mutta ehdin sentään kännykkäkameralla pari kuvaa ottamaan. Kyseessä oli kautta aikain pienin näkemäni horisonttirengas, sillä Auringon korkeus havaintohetkellä oli 59°.

22° rengas, sivuauringot, horisonttirengas, 22° ylläsivuava kaari sekä yläkovera Parryn kaari 20.6.2010. Tässä kuvassa on halomuotojen korostamiseksi sovellettu lievää epäterävää maskia.

Horisonttirenkaita näkyi kesäkuun enemmänkin. Kesäpäivänseisauspäivän aattona huomasin leikkipuistovierailun aikana melko korkealla taivaalla sivuauringot ja 22 asteen renkaan. Aika ajoin näiden lisäksi yläpilvissä näkyi horisonttirengasta ja myös 120° sivuauringot, tosin melko himmeinä. Iltapäivä jatkui melko kirkkaiden perushalojen merkeissä, kunnes kello viiden teen aikaan ylläsivuava kirkastui ja kauniisti värillinen Parryn kaari ilmestyi 22° renkaan yläpuolelle. Kun Parry-orientoituneita jääkiteitä kerrankin oli liikkeellä, tein tietenkin parhaani vielä harvinaisempien halomuotojen näkemiseksi, mutta sentään Pyhän Andreaan kaariin asti ei potku tässä halonäytelmässä riittänyt.

Horisontinympäristön kaaren palasia yläpilven riekaleissa. Halo on tunnistettavissa lähinnä pilvissä näkyvien värisävyjen avulla.

Kesäpäivänseisauksen jälkeisinä päivinä yritin kovasti nähdä horisontinympäristön kaarta, jota en ole aikaisemmin luonnonvalojen halonäytelmissä nähnyt. Tämä halomuoto on käytännössä mahdoton nähtävä Suomessa, sillä edes Hangon leveysasteella Aurinko ei milloinkaan nouse riittävän korkealle. Aikanaan olen tehnyt horisontinympäristön kaaresta positiivisen havainnon niinkin pohjoisessa kuin Rovaniemellä, mutta tuolloin haloilmiön aiheuttavana valonlähteenä oli tietenkin keinotekoinen katuvalo. Useana paahteisena kesäpäivänä etelähorisontin suunnalla olikin lupaavan oloisesti yläpilviä, mutta haloja ei niissä pilvissä yleensä näkynyt. Sunnuntaina 27.6. kuitenkin onnisti. Jo aamupäivällä näkyneet sivuauringot ja horisonttirenkaan palaset antoivat kovasti lupauksia horisontinympäristön kaaren näkymisestä, ja viimein Auringon kivuttua 61° korkeudelle näin horisontin lähellä muutamia selvästi värillisiä pilvenpalasia. Lyhyitä horisontinympäristön kaaren pätkiä ja palasia näkyi tämän jälkeen pidemmänkin aikaa, tosin mitään yhtenäistä pitkää kauniisti värillistä kaarta ei näkynyt missään vaiheessa.

All-sky-kuva halonäytelmästä 29.6.2010.

Kesäkuun lopussa näin vielä kahtena peräkkäisenä päivänä multihalon, jotka molemmat sisälsivät parhaina muotoinaan sekä yläkoveran Parryn kaaren että 120° sivuauringot. En muista että olisin koskaan aiemmin nähnyt Parryn kaarta kahtena peräkkäisenä päivänä. 29. päivän halonäytelmä painottui enemmän Auringon vastapuoliselle taivaalle, ja horisonttirengas oli siinä keskeisemmässä roolissa kuin 30. päivänä.

Auringonpuoleisen taivaan halomuotoja 30.6.2010.