Projektiaihioita

Muutin Helsingistä Englantiin työn perässä elokuun puolivälissä 2009, ja melko pian uuteen kotiin asetuttuani huomasin kotipihan ja asuinalueen ympäristön tarjoavan kohtuulliset mahdollisuudet havaitsevan tähtiharrastuksen harjoittamiseen. Tähtiharrastusmielessä loppukesä 2009 menikin ennen kaikkea Jupiterin tarkkailun sekä valokuvauskokeiluiden merkeissä. Näillä näkymin asun Englannissa parisen vuotta, minkä pitäisi olla riittävä aika monenkinlaisten projektien suorittamiseen. On sitten toinen kysymys, tuleeko näitä projekteja koskaan vietyä sen pidemmälle.

Uusi havaintopaikkani sijaitsee n. leveyspiirillä 51N, eli käytännössä eteläisen taivaan kohteet näkyvät kukin n. yhdeksän astetta korkeammalla kuin Helsingissä. Muihin potentiaalisiin etuihin Helsinkiin nähden kuuluvat toisaalta se, että jo oma kotipiha tarjoaa vallan kelvollisen havaintopaikan ja käytännössä ei siis tarvitse panostaa siirtymiin paikasta toiseen keskellä yötä, toisaalta se että yöt ovat kohtuullisen pimeitä myös keskikesällä. Vastaavasti havaintokelit lienevät täällä keskimäärin lämpimämpiä kuin Helsingissä. Joku voisi luulla että valosaastetta olisi täällä kovinkin paljon, mutta käytännössä sitä tuskin on paljoakaan enempää kuin Helsingissä.

Listaanpa tähän muutamia mielessä pyörineitä tähtiharrastajan projekteja, joiden toteuttaminen näillä leveyspiireillä voisi tulla kysymykseen:

Puuttuvien Messierin luettelon kohteiden havaitseminen:
Osa Messierin luettelon kohteista ei tunnetusti näy Suomessa lainkaan, ja lisäksi on koko joukko kohteita jotka näkyvät huonosti ja vain vaivoin. Eteläisessä Englannissa kaikki luettelon kohteet pitäisi ainakin periaatteessa olla havaittavissa, tosin pari eteläisintä saattavat olla käytännössä liian vaikeita kohteita. Joka tapauksessa havaittujen kohteiden luetteloon pitäisi olla hyvät mahdollisuudet saada täydennystä, erityisesti pimeiden kesäöiden koittaessa.

Helix-sumun havaitseminen ja valokuvaaminen kaukoputkella:
Tätä kuuluisaa planetaarista sumua on sanottu kauniiksi, ja toistaiseksi en ole sitä kunnolla nähnyt. Kohteen deklinaatio on -21 asteen luokkaa, eli käytännössä Suomesta tätä on jo hyvinkin vaikea nähdä. Tuskin se nyt liian helppo kohde täältäkään katsottuna on. Aikanaan olen kiikareilla tehnyt tästä sumusta havainnon Turkin maaperällä, mutta tuolloin kyseinen kohde oli kuitenkin vain nippa nappa havaittavissa. Täällä olisi, ainakin hyvän kelin tullen, mahdollisuus kokeilla viisituumaisen linssiputken ja 120-160-kertaisen suurennuksen voimaa. Olisi mielenkiintoista tehdä omakohtaista vertailevaa tutkimusta esim. Lyyran rengassumuun nähden. Myös tämän kohteen valokuvaaminen siten, että kuvasta kohteen tunnistaisi, olisi yksi realistinen, muttei liian helppo tavoite.

Sääsatelliittien havaitseminen:
Sääsatelliitteja (varsinkin niitä naparadalla olevia) voi vallan mainiosti havaita Suomestakin käsin, mutta täällä näiden havaitsemiseen liittyy työkuvioideni kautta aivan uudenlainen mielenkiinto. Erityisesti voisin ottaa tehtäväkseni Metop-A- sekä EOS-AQUA-satelliittien havaitsemisen, sillä näiden satelliittien kyydissä kiertävät IASI- ja AIRS-instrumentit ovat juuri niitä, joiden mittausten hyötykäyttöä työssäni tutkin. AQUA-satelliitin yhteydessä voisi olla mielenkiintoista kokeilla vaikkapa koko A-Train-satelliittimuodostelman valokuvaamista samaan kuvaan. Tähän muodostelmaan kuuluu viitisen satelliittia, jotka kulkevat samalla radalla muutaman minuutin välein kunkin maapisteen yli.

Eta-akvaridien tähdenlentoparven havaitseminen:
Tämä tähdenlentoparvi on aktiivinen toukokuussa, jolloin Suomessa yöt alkavat olla jo liian valoisia järkevään meteorihavainnointiin. Parvi ei runsaudessa yllä perseidien tasolle, mutta ylittää kuitenkin mennen tullen valtaosan pikkuparvista; esim. Tähdet 2006 -vuosikirjan taulukon mukaan parven ZHR-arvo on 60.