Tiede ja tähtitaivas

Ulkosuomalaisen amatööritähtiharrastajan suorittamien taivaanalaisten projektien raportointikanava

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hastingsin kaari


Halotiede tuntee useampia vasta-aurinkokaaria, eli sellaisia halomuotoja jotka muodostavat silmukan valonlähteen vastapuolisella taivaalla. Silmukka leikkaa itsensä ja myös horisonttirenkaan (sikäli kuin se on näkyvissä) vasta-auringon kohdalla, eli taivaanpallon kohdassa joka sijaitsee samalla korkeuskulmalla kuin valonlähde, mutta atsimuutin suhteen tarkkailijan varjon osoittamassa suunnassa. Niin kuin kaikille muillekin halomuodoille, myös kullekin vasta-aurinkokaarella on osoitettavissa yksi (mahdollisesti useampi) selitysmalli, joka pitää sisällään kuvauksen ilmiötä aiheuttavan jääkiteen muodosta ja orientaatiosta sekä valonsäteen kulkemasta reitistä jääkiteen sisällä. Vasta-aurinkokaaret on nimetty sen teoreetikon mukaan joka kutakin selitysmallia on ensimmäisenä ehdottanut.

Oma havaintohistoriani kaikkien vasta-aurinkokaarten suhteen on oikeastaan lähinnä säälittävä ja koostuu muutamasta enemmän tai vähemmän epämääräisestä visuaalihavainnosta, joille ei ole olemassa tukea valokuvista, sekä joistakin pinoamalla esiin saaduista tapauksista. Kesäkuun 16. päivän halonäytelmä Readingissa paikkasi tätä puutetta oivallisesti. Tosin, visuaalisesti en vasta-aurinkokaaria tälläkään kertaa huomannut, mutta myöhempi kuvankäsittely toi niitä esiin kaksinkin kappalein. Wegenerin kaari on vasta-aurinkokaareksi yleinen ja tulee omissa kuvissani esiin useammassakin tuon päivämäärän pinossa, mutta Hastingsin kaari on superharvinaisuus. Näytelmä piti sisällään koko joukon muitakin kiinnostavia halomuotoja. Taivaanvahtiin tekemässäni raportissa Kernin kaari varasti päähuomion, mutta itse sain suurimman tyydytyksen nimenomaan Hastingsin kaaresta. Siitähän minulla ei aikaisempia havaintoja ollut.

Oheinen kuvakollaasi sisältää kontrastivahvistetun (epäterävä maski), värikanavavähennetyn (sininen-punainen) sekä tietokonesimuloidun (HaloPoint 2.0) version samasta tilanteesta. Tietokonesimulaatioon lisätyt kirjaimet näyttävät Hastingsin (H), Wegenerin (W), Parryn (P), Lowitzin (L) ja Tapen (T) kaarien sekä aurinkokaaren (A) paikan kuvassa. Merkittyjen muotojen lisäksi kuvassa on useita tavanomaisempia haloja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti