Kuu pimenee ajautuessaan Maan varjoon. Kuunpimennykset jaetaan kolmeen pääryhmään sen mukaan pimeneekö Kuu kokonaan vai osittain - vai tapahtuuko pimennys yksinomaan puolivarjon alueella. Viimemainittu tilanne on havaitsijan kannalta haastavin ja vähiten antoisa. Osittainen pimennys on jo astetta tai kahta näyttävämpi luonnonnäytelmä, mutta parhaat hetket ovat käsillä tietenkin vain täydellisen kuunpimennyksen aikana. Sekä kuun- että aurigonpimennyksiä osataan nykyisin ennustaa sekuntien tarkkuudella kymmeniksi ellei sadoiksi vuosiksi tulevaisuuteen. On tyypillistä että Kuu ei pimennyksen syvimmässäkään vaiheessa pimene niin paljoa etteikö se vaivatta erottuisi pilvettömältä mutta pimeältä taivaalta, sillä Maan ilmakehästä siroaa huomattava määrä valoa myös täysvarjon alueelle. Kuun kirkkaus kylläkin väistämättä putoaa murto-osaan tavallisen täydenkuun kirkkaudesta, ja samalla Kuu värjäytyy verenpunaiseksi.
Kuunpimennykset ovat verraten pitkäkestoisia ilmiöitä. Syyskuun 28. päivän pimennys kaikkine vaiheineen kesti hyvinkin viisi tuntia ja täydellinenkin vaihe noin 72 minuuttia. Heräsin katsomaan ja kuvaamaan ilmiötä pian aamukahden jälkeen. Tuohon aikaan pimennys olikin jo osittaisessa vaiheessa. Täydellinen vaihe koitti pian aamukolmen jälkeen ja pimennyksen syvin vaihe hieman ennen aamuneljää. Seurasin pimennystä täydellisen vaiheen loppumiseen asti. Sää olisi tuskin voinut olla parempi, joten saatoin ottaa edustavan kuvasarjan digikameraa ja linssikaukoputkea hyväksi käyttäen.
