Pieni Nostopainosumu

M76: Planetaarinen sumu, Perseus. Oikealla piirroshavainto syyskuulta 1994.

Pieni ja himmeä planetaarinen sumu M76 sijaitsee Perseuksen miekan suunnalla, Andromedan ja Kassiopeian helposti hahmottuvien tähtikuvioiden välissä. Tämä kohde oli kuvausvuorossa syyskuun kolmantena viikonloppuna sään ollessa vielä kohtuullisen kesäinen. Vähenevä puolikuu oli nouseva jo pian iltakymmenen jälkeen, joten olin kuvausvalmiudessa heti pimeän tultua. Koska kuvausolosuhteet olivat muutoin mitä parhaat, ja koska listan seuraavan kohteen kuvaaminen ei olisi mitenkään mahdollista ennen aamuyötä, otin kuvia pidemmän kaavan kautta. Lopullinen keskiarvopino koostuu 120 yksittäisruudusta, joita kutakin valotin 30 sekuntia: kokonaisvalotusaika on siten yksi tunti.

Muistelin tehneeni sumusta myös piirroshavainnon aiemmin, olinhan teinipoikana innokas syvän taivaan visuaalihavaitsija. Havaintokortti löytyikin arkistostani: havaintoaika on ollut syyskuussa 1994 ja paikkana lapsuudenkodin takapiha Jyväskylän Myllyjärvellä. Miten hauska onkaan verrata itse otettua digikuvaa itse tehtyyn piirrokseen! Melkein yllätyksekseni huomaan piirtämieni etualan (miksei myös taka-) tähtien olevan tunnistettavassa määrin oikeilla paikoillaan itse pääkohteeseen nähden. Toki digikuva sisältää tähtiä ja sumun yksityiskohtia dramaattisen paljon runsaammin kuin piirroshavainto.

Kohteen etäisyys on Wikipedian tietokannan mukaan 2,500 valovuotta - ja piirroshavainnon tekemisestä on nyt siis kulunut 25 vuotta. Fotonit jotka kamerani kenno tallensi, olivat piirroshavaintoa tehdessäni 25 valovuoden etäisyydellä Maasta, mutta kuitenkin taittaneet jo 99% matkastaan. Kerrassaan historiallista.

Yön toiseksi kohteeksi valitsin komeetan C/2018 W2 (Africano), joka näinä päivinä näkyy Andromedan tähdistössä. Tämänhetkinen komeetan kirkkausarvio on 8.3 magnitudia (lähde). Yksittäisvalotukset ovat jälleen 30 sekunnin mittaisia, ja näitä otin komeetasta 30 kappaletta - kolme huonoa ruutua jätin kuitenkin koosteesta pois. Kokonaisvalotukseksi tulee siten 810 sekuntia. Oheisessa kuvassa lopputulos joko tähtien tai komeetan mukaan kohdistettuna (vasemmassa reunassa yksittäisruutu). Komeetan liike tähtien suhteen tällä n. puolen tunnin jaksolla käy erittäinkin selvästi esiin.

Ensikokemuksia Pentaxin GPS-moduulista

Uutta kamerarunkoa valitessani satuin huomaamaan, että uusimpiin Pentaxin järjestelmäkameriin on saatavilla lisäosana GPS-moduuli, joka yhdessä kameraan sisäänrakennetun tärinänvaimentimen kanssa käytettynä tekee mahdolliseksi mm. tähtitaivaan seurannan aikavalotusta käytettäessä. Mainostekstissä luvataan uudentyyppisen seurantakoneiston pystyvän kompensoimaan tähtitaivaan kiertymisen viiden minuutin valotuksiin asti, tosin pitkällä polttovälillä kuvattaessa valotuksen yläraja on tuntuvasti pienempi. En malttanut kovin pitkään odotella ennen kuin tilasin tämän lisäosan uuteen K-5-kameraani.

Syyskuun lopussa Englannissa vallitsi harvinaisen suotuisat olosuhteet tähtitaivaan havainnoimista ajatellen. Taivas pysyi usean päivän ja yön ajan täysin pilvettömänä, Kuu ei ollut taivaalla, ja yölämpötilat, tai ainakin iltayölämpötilat, pysyivät 15 asteen yläpuolella. Kuun viimeisenä perjantai-iltana olin valmis käyttämään uutta laitteistoani ensimmäistä kertaa tähtikuvaukseen.

Linnunradan tähtipilviä Joutsenen ja Lyyran tähdistöjen alueella. Valotusaika 5 minuuttia, ISO-80, objektiivin polttoväli 24 mm.

Ensimmäinen kuvauskohde oli Linnunrata, joka tähän vuodenaikaan näkyy mainiosti korkealla iltataivaalla erityisesti Joutsenen tähdistön suunnalla. Turussa vuonna 1995 ostamani kiinteäpolttovälinen 24 mm objektiivi sopii valovoimansa puolesta kohtuullisesti tähtikuvioiden kuvaamiseen, siispä käytin sitä. Viiden minuutin valotuksen aikana tähtitaivaan seuranta näyttäisi toimivan melko hyvin, tosin kuvakentän kulmissa tähdet venyvät häiritsevästi kuvan lävistäjän suunnassa. Mahtaakohan kyseessä olla jonkinlainen komavirhe? Taustataivas on testikuvassa kovin ruman värinen, mikä myös vähentää kuvan käytettävyyttä, mutta se ei liene GPS-moduulin syytä.

Seuraavassa vaiheessa kiinnitin kameran kaukoputkeeni, jolloin sain kuvausjärjestelmän polttoväliksi 600 mm. Tällä polttovälillä seurantalaitteisto asettaa valotusajalle ylärajaksi 40-50 sekuntia, ilmeisesti riippuen siitä miten kuvattava taivaanalue sijoittuu ekvaattoriin ja napoihin nähden. Ensikokemukseni viittaisi siihen että syvän taivaan kohteita alkaa jo tälläkin valotusajalla saada kuviin, vaikka herkkyysasetuksen pitäisi melko maltillisenakin. Käytännössä komavirheen vuoksi pisin käyttökelpoinen valotusaika näyttäisi olevan jonkin verran laitteiston sallimaa lyhyempi. Näissä kuvissa on kaikissa käytetty valotusaikaa 30 sekuntia ja herkkyysasetusta ISO-400.

Lyyran Rengassumu.

Komeetta C/2009 P1 Garradd.

Pallomainen tähtijoukko M71 Nuolen tähdistössä.

Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen.

Komeettametsällä keskikesällä

Säät ovat suosineet tähtiharrastusta viime aikoina, sen sijaan työntäyteiset päivät toimistolla ja kotona eivät. Juhannusviikolla päätin uhrata yhden iltayön (22.-23.6.2010) unet tähtiharrastukselle, sillä halusin nähdä omin silmin miten pimeä keskikesän yö näillä leveysasteilla on. Kaikki juhannusta Suomessa viettäneet tietävät että keskikesällä ei juurikaan näy tähtiä korkeilla leveysasteilla. Yhdeksän astetta Helsinkiä etelämpänä asiat eivät kuitenkaan ole näin huonosti. Karkeasti ottaen yö pimenee Greenwichin leveysasteella kesäpäivänseisauksen aikaan yhtä pimeäksi, kuin Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa tai elokuun puolivälissä.

Yön pimeyden havaitsemisen lisäksi minua kiinnosti nähdä millaisia tähdistöjä taivaalla, erityisesti etelätaivaalla, tähän aikaan vuodesta ylipäätään on. Suomessa kesiä viettäneenä omakohtaiset kokemukset esim. Skorpionin tähdistön katselemisesta ovat vielä aika vähissä. Kaikesta tästä pohjustuksesta huolimatta yön päähuomion varasti edellisenä vuonna löydetty pyrstötähti C/2009 R1 (McNaught), joka olisi ainakin periaatteessa havaittavissa Ajomiehen tähdistössä matalalla pohjoistaivaalla.

Valitsin havaintovälineiksi silmälasit sekä 10x50-peruskiikarini, joiden kuvittelin riittävän mainiosti komeetan näkemiseen, olihan komeetta ennusteiden mukaan suhteellisen kirkas (nimenomaan suhteessa komeettojen tyypilliseen kirkkauteen). Kaukoputki jäi tällä kertaa keittiön nurkkaan. Astelin fleecepaitaan ja pitkiin housuihin pukeutuneena ulos iltayhdentoista aikaan, jolloin tähtiä näkyikin jo mukavasti. Pohjoistaivas oli toki vielä melko vaalea. Ajomiehen kirkkain tähti Capella löytyi vaivatta paljaalla silmällä matalalta pohjoistaivaalta, ja kiikareiden avulla ei ollut temppu eikä mikään erottaa myös tähdistön toiseksi kirkkainta tähteä eli Menkalinaa kymmenkunta astetta Capellasta vasemmalle. Komeetan olisi pitänyt näkyä Capellan ja Menkalinan välissä, ehkä asteen tai kaksi näitä tähtiä yhdistävän janan pohjoispuolella. Vaalealla taivaalla ei näiden kahden tähden lisäksi kuitenkaan näkynyt mitään. Yön pimeimpään hetkeen oli vielä pari tuntia aikaa, ja tiesin että taivas oli pimenemään päin, joten päätin palata asiaan hieman myöhemmin.

Koska aikaa oli runsaasti ja havaintovälineet olivat mukana kulkevaa sorttia, päätin spontaanisti lähteä kävellen kolmen kilometrin päähän peltojen keskellä kulkevalle polulle, jota pitkin olen usein lenkkeillyt. Tiesin, että siinä paikassa horisontti olisi poikkeuksellisen avoin sekä pohjoiseen että etelään päin, ja lisäksi katuvaloista olisi todennäköisesti vähemmän harmia kuin kotiniityllä.

Yö todellakin pimeni vielä huomattavasti. Pellon reunaan saapuessani tähtiä näkyikin jo valtavasti. Toisella neljänneksellään ollut Kuu paistoi häiritsevästi eteläisellä taivaalla Vaa'an tähdistössä, parikymmentä astetta Antareksesta (Skorpionin tähdistön kirkkain tähti) oikealle, tehden turhiksi yritykseni nähdä Messierin luettelon neljäs kohde kiikareilla (mistäpä sitä tietää olisiko se näkynyt vaikka Kuu ei taivaalla olisi ollutkaan?). Jousimiehen tähdistö oli puolenyön aikoihin (tähtiaika n. 17h) vasta nousemassa eteläkaakon suunnalla. Skorpionin lisäksi etelätaivasta hallitsi Käärmeenkantajan tähdistö, keskitaivaan ollessa Herkuleen, Lohikäärmeen, Lyyran ja Karhunvartijan miehittämiä.

Pohjoistaivas oli selvästi pimentynyt yön edetessä, ja Capellan lisäksi Menkalina oli jo helppo nähdä paljaallakin silmällä. Kiikareiden avulla saatoin nähdä muutamia selvästi himmeämpiä, ehkä viidennen tai kuudennen suuruusluokan tähtiä Ajomiehen tähdistössä. Harmillisesti ohuet yläpilvikuidut himmensivät näiden tähtien valoa ajoittain. Melko pian huomasin kaksi suunnilleen yhtä himmeää tähtimäistä kohdetta jotakuinkin siinä paikassa, missä komeetan oletin olevan. Olisiko komeetta mahdollisesti jompikumpi näistä? Nämä kohteet olivat lähes pohjois-etelä-suunnassa n. asteen päässä toisistaan. Parhaimmillaan näistä alempi näkyi aavistuksenomaisesti sumumaisena, joten aloin uskoa tunnistaneeni sen hakemakseni komeetaksi. Tarkkailin tätä tähtitaivaan aluetta parikymmentä minuuttia yrittäen saada asiaan paremman varmuuden ja samalla painaen tähtien sijainnit mieleeni niin hyvin, että kotiin palattuani voisin verrata näkemääni tähtikarttaan. Lopulta puoli yhden jälkeen päätin lähteä talsimaan kotiniittyä kohti, jotta olisin yön pimeimmällä hetkellä valmis luomaan viimeisen silmäyksen komeettaan lähes kotioveltani.

Kuten olin odottanut, samat tähdet ja myös komeetta näkyivät kotiniityltä siinä missä pellonreunaltakin, vain niukasti puidenlatvojen yläpuolella tosin. Näkymä ei kuitenkaan ollut vajaan puolen tunnin kävelyn aikana muuttunut niin paljoa kirkkaammaksi, että olisin vieläkään täysin varmasti uskaltanut julistaa onnistuneeni näkemään itse komeetan. Sen sijaan jo ensimmäinen vilkaisu Uranometria 2000.0 -tähtikartastoon antoi asialle lopullisen varmuuden. Kaikki näkemäni tähdet oli helposti tunnistettavissa tähtikartan avulla, ja komeetaksi tulkitsemani aavistuksenomaisesti sumumainen kohde sijoittui täsmälleen ennustettuun paikkaan tähtitaivaalla. Kävin tyytyväisin mielin nukkumaan puoli kahden aikaan.