M45-M50

Helmikuun lopulla alkaneen pilvisehkön jakson aikana paniikki alkoi muhia pienessä mielessäni: en ollut vielä ehtinyt kuvaamaan kaikkia talvijaksolle suunnittelemiani kohteita. Maaliskuussa päivä pitenee vauhdilla ja pimeän tulo siirtyy kaiken aikaa myöhäisemmäksi, samaan aikaan kun Aurinko siirtyy päivä päivältä likemmäksi Härän, Kaksosten ja Orionin hallitsemaa taivaanaluetta. Onnekseni tasauspäivän jälkeinen sunnuntai-ilta oli selkeä ja suurelta osin kuutonkin, joten pääsin pelastamaan tilanteen vielä ennen kesäaikaan siirtymistä.

M45 (Seulaset): Avonainen tähtijoukko, Härkä.

Iltaan mahtui kuusi Messierin luettelon kohdetta ja kasapäin ekstroja. Peräkeulan tähdistön tähtijoukot M46 ja M47 mahtuivat samaan ruutuun ja kuvasinkin ne yhdessä, vaikkakin lopputuotteessa olen nämä kaksi erottanut toisistaan kuvaa rajaamalla. Ensinmainitun joukon keskustan liepeillä sijaitsee myös planetaarinen sumu NGC 2438, jonka erottuminen kuvassani oli mieluisa yllätys.

M46 (vasemmalla) ja M47: Avonaiset tähtijoukot, Peräkeula.

Myös M48 on avonainen tähtijoukko, ei kylläkään Peräkeulan vaan Vesikäärmeen tähdistössä (karkeasti ottaen samalla tähtitaivaan alueella kuitenkin).

M48: Avonainen tähtijoukko, Vesikäärme.

Avonaisten tähtijoukkojen sarjan katkaisee M49, elliptinen galaksi Neitsyen tähdistössä. Tällä taivaanosalla galakseista on huutava runsaudenpula, mikä näkyy mm. siten että ottamassani kuvassa erottuu helposti puolentusinaa galaksia varsinaisen pääkohteen ohella. Näitä on antoisa bongata kuvaa tähtikarttaan vertaamalla (nelinumeroiset koodit ovat NGC-luettelon numeroita).

M49: Elliptinen galaksi, Neitsyt. Oikealla vastaavan tahtitaivaan alueen kuvaus Uranometria 2000.0 -karttakirjan mukaan.

Numeron 50 suhteen meinasi tehdä tiukkaa ehtiä kuvaamaan vielä samana iltana, mutta onnistuin sentään. Olin ajatellut hakevani kohteen etsimeen Siriuksesta ylös tähtihyppelemällä, mutta tämä suunnitelma kariutui Koirantähden painuttua rakennusten taakse. Päätin kuitenkin yrittää Procyonista aloittamalla, ja pienellä hakuammunnalla sainkin halutun tuloksen. Tässä on siis kyseessä Yksisarvisen tähdistöön kuuluva avonainen tähtijoukko (jonka olin kuvannut aiemminkin, kts. http://tiedejatahtitaivas.blogspot.com/2010/01/messierin-luettelon-kohteista.html).

M50: Avonainen tähtijoukko, Yksisarvinen.

Messierin luettelon kohteista

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani mainitsin suunnitelmistani dokumentoida havaintoja niistä Messierin luetteloon listatuista syvän taivaan kohteista, joista en ole arkistooni saanut merkintää kultaisella 90-luvulla. Ensisijaisen motiivin tälle hankkeelle suo nykyisen havaintopaikkani hieman Suomea eteläisempi sijainti, mikä parantaa mm. Linnunradan keskuksen suunnalla olevien tähtijoukkojen ja emissiosumujen näkyvyyttä ehkä ratkaisevasti Suomen olosuhteisiin verrattuna. Valtaosa kysymykseen tulevista Messierin luettelon kohteista sijaitsee nimenomaan Linnunradan keskuksen suunnalla Jousimiehen ja Skorpionin tähdistöissä, jotka ovat parhaiten havaittavissa kesäaikaan. Talvitaivaalla näitä kohteita on huomattavasti vähemmän.

Eräänä tammikuisena kuuttomana ja kuulaana sunnuntai-iltana päätin ottaa asiakseni viedä tätä projektia aavistuksen eteenpäin ja tarkistin, mitkä aiemmin huomiotani vaille jääneistä Messierin luettelon kohteista ovat nyt iltataivaalla näkyvissä. Kävi ilmi, että Orionin tähdistössä oleva kirkkaahko heijastussumu M78 sekä Yksisarvisen tähdistön suunnalla näkyvä avonainen tähtijoukko M50 ovat minulta toistaiseksi havaitsematta. Nämä kohteet eivät itse asiassa ole erityisen syvällä etelässä, eli ne ovat suht. kelpoisia havaintokohteita Suomestakin, mutta syystä tai toisesta en ole niitä aiemmin tullut havainneeksi. Nyt oli oiva tilaisuus korjata tämä asia.

Saatuamme lapset nukkumaan iltayhdeksään mennessä ryhdyin toimeen. Koska suunnitelmani oli ottaa em. kohteista valokuvia kaukoputken läpi, oli ensimmäinen tehtävä suunnata kaukoputkenjalusta taivaannapaan siten, että paria sekuntia pidemmät aikavalotukset tulivat mahdollisiksi. Jalustan suunnattuani vilkaisin ensimmäiseksi Orionin suurta kaasusumua (M42), ja melkein samantien etsinkin illan varsinaisena havaintokohteena olevan heijastussumun putken näkökenttään. M78 on melko helppo löytää, sillä se sijaitsee vain parin asteen verran pohjoiseen Orionin vyön vasemmanpuoleisesta (itäisimmästä) tähdestä. Jo ensimmäisellä silmäyksellä (30-kertaisella suurennuksella) saatoin erottaa näkökentän keskeltä kaksi himmeähköä tähteä, joista toisen ympärillä erottui heikosti sumua. Tarkistin kohteen näkymisen myös suuremmalla suurennuksella (60x), mutta kohde ei erottunut oleellisesti paremmin.

Ennen valokuvauspuuhiin ryhtymistä etsin taivaalta näkökenttään myös illan toisen havaintokohteen. Tämä oli aavistuksen verran vaikeampi löytää. Lähdin liikkeelle Siriuksesta, jonka itä- ja koillispuolella olevaa muutaman 5.-6. suuruusluokan tähden jonoa hyödyntämällä sain suunnattua putkeni suunnilleen oikein sivusuunnassa. Itse tähtijoukko löytyi tämän jälkeen melko nopeasti putkea varovasti ylöspäin kääntämällä.

Seuraava askel oli kiinnittää okulaarin paikalle kamera ja tarkentaa se Bahtinovin maskin ja Siriuksen avulla. Harmikseni huomasin melko nopeasti testivalotuksia tehdessäni, ettei seuranta salli juurikaan yli 30 sekunnin valotuksia. Luullakseni kaukoputki-kamera-vastapaino-yhdistelmäni olisi vaatinut paremman tasapainon, jotta pidemmistä valotuksista olisi voinut haaveilla. En kuitenkaan tällä kertaa malttanut asiaan sen enempää paneutua (ehkä sitten seuraavalla kerralla voin pitää tämänkin näkokohdan mielessäni jo jalustaa suunnatessani).

M78 ei näin lyhyillä valotuksilla tullut juurikaan esiin. En tosin tiedä auttaisiko minun laitteistollani kuvattaessa pidempi valotusaika paljoakaan, koska kyseessä on melko pienialainen kohde ja putkeni lyhyehkö (600 mm) polttoväli tuottaa melko laajan näkökentän. M50 sen sijaan näkyy kuvissa kohtuullisesti (tunnistettavasti). Ohessa Registax-ohjelmalla pinoamani seitsemästä 15 sekunnin valotuksesta koostettu (ja rajattu) mallikuva. Herkkyysasetus oli ISO 800.