Skorpionin paluu

M80: Pallomainen tähtijoukko, Skorpioni.

Etupäässä myöhäiskevään ja kesän tähdistönä tunnettu Skorpioni ilmestyi tammikuussa aamutaivaalle. Onnekkaasti kuun puolivälin jälkeen meille koitti muutaman päivän selkeämpi jakso, joten pääsin kuvaamaan tähtijoukkoa M80 ihanneaikataulussa. Lauantai-aamuna aamukuuden aikoihin kohde oli ehtinyt jo nousemaan kahdeksan asteen korkeudelle, auringon vielä ollessa 18 astetta horisontin alapuolella. Vähenevä puolikuu toki valaisi tuolloin taivasta Vaa'an tähdistön reunamilta.

Jos Skorpionin havaitseminen edellytti aamuöistä autoilua muutaman kilometrin päähän virkistysalueelle, Ison Karhun kohteiden vuoksi moiseen ei tarvinnut ryhtyä. Niinpä kuvasin listan seuraavat kohteet vielä saman päivän iltana mukavasti kotipihalta käsin.

M81 (oikealla) ja M82: Galaksit, Iso Karhu.

Kaunista säätä riitti vielä sunnuntai-aamuksi, joten palasin edellisen aamun havaintopaikalle ja suuntasin putken Vesikäärmeen tähdistöön. Eteläisen Tuulimyllygalaksi (M83) oli yksi ennakolta eniten pelkäämistäni kuvauskohteista. Kohteen haastavuus tulee ennen kaikkea eteläisestä sijainnista: deklinaatiokulma -30 astetta tarkoittaa sitä, että etelässä ollessaankin kohteen korkeuskulma jää alle kymmenen asteen verran horisontin yläpuolelle. Kohde on myös himmeähkö. Olosuhteet olivat kuitenkin kohdallaan ja lopputulos on mielestäni kohtuullinen.

M83: Galaksi, Vesikäärme.

Supernova

Jos joku ylläpitäisi ja julkaisisi jonkinlaista "viikon kuvatuimmat tähtitaivaan kohteet" -listaa, niin tämän viikon listakärki olisi ehkä Ison Karhun sikarigalaksi M82, jossa taannoin havaittiin uusi supernova. Sen kuvaamista minäkin kokeilin lauantai-iltana 25.1.2014. Maailmanlaajuisesta ensihavainnosta oli tuolloin kulunut neljä vuorokautta. Tämän supernovan sanotaan olevan meitä lähin pariinkymmeneen vuoteen, sijaitseehan M82 kohtuullisesti vain 12 miljoonan valovuoden etäisyydellä Linnuradasta. En muista koskaan nähneeni oikeaa supernovaa omin silmin.

M82 on minulle tuttu havaintokohde vuosien takaa. Siitä huolimatta oikean kohteen saaminen kameran näkökenttään otti oman aikansa, mutta oli vaivana pienempi kuin tarkennuksen saaminen edes suunnilleen kohdalleen. Seurantamoottorin virkaa hoitava GPS-moduuli ei ikävä kyllä toiminut ihan niin hyvin kuin pitäisi (lieneekö paristossa ollut virrasta puutetta), minkä vuoksi jouduin rajoittamaan yksittäisvalotukset 30 sekuntiin, ja myös jättämään suuren osan valokuvatuista ruuduista kokonaan käyttämättä. Seitsemästä ruudusta pinottu ja sittemmin rajattu loppukuva on nyt tässä esillä: M82 on kuvan vasemmassa reunassa nähtävä pitkänomainen sumuläiskä (supernova on osoitettu vihreiden viivojen avulla). Kuvan oikeaa puoliskoa hallitsee galaksi M81, josta on erotettavissa jopa kierteishaarojakin.